Kirsti totesi hiljattain blogipostauksessaan, että opettavaisuus on ollut kirjallisuudessa epämuodikasta jo pidempään ja nykyään alkaa tuntua siltä, että viihdyttävyyskin on kyseenalaista. Se sai Krätyakan hieman haikeana jälleen kerran pohtimaan syitä siihen, miksi minusta ei koskaan voi tulla kirjailijaa.
Koska olen kirjoittanut niin kauan kuin muistan ja saanut siitä hommasta joskus palkkaakin, on asiaa tietenkin joskus tullut tuumattua. Jo kouluikäisenä huomasin kuitenkin, että tarinat sinänsä eivät minua kiehdo. Olen tosi huono visualisoimaan, kuvittelemaan ja kuvailemaan esineitä ja interiöörejä. Sanat ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta enemmän minua kiinnostaa merkitykset niiden takana.
Itseasiassa koko kirjoittamisen mielekkyys minun kohdallani lepää sen varassa, että sillä on jokin tarkoitus, että on olemassa jokin asia, joka on tärkeää saada julki. (joko oman mielenrauhan vuoksi tai vaikuttamistarkoituksessa). Ilman sitä epämuodikasta "opettavaisuutta" ja jonkinlaista oivallusta, en koe kirjoittamista itselleni mielekkääksi.
Jotain pinnanalaista, analogioita, metaforia ja sanomaa etsin myös toisten teksteistä. Modernista kaunokirjallisuudesta olen löytänyt sitä vuosi vuodelta vähemmän. Siksi romaanien lukeminen on minulta melkein kokonaan jäänyt. Tähän saakka olen pitänyt suurimpana syynä kyvyttömyyttäni ymmärtää nykykirjailijoiden sanomaa. Kirstin kirjoitus tarjosi ilahduttavan synninpäästön vihjaamalla, ettei syy olekaan yksinomaan näiden korvien välissä, vaan yleisemmin nykykirjallisuuden ihanteissa.
Sen tekstin luettuani olen hykerrellyt tyytyväisenä, etten sitten koskaan hukannut voimiani hakeutumalla kirjoittajakoulutukseen, niinkuin jossain vaiheessa varovasti suunnittelin. Viis pilkkusäännöistä, rakenteista ja kirjallisuuden historiasta. Akka senkun bloggaa ja pistää pilkut sinne, minne muistaa. Taide on asia erikseen. Siitä saavat pitää huolen jotkut muut.
Koska olen kirjoittanut niin kauan kuin muistan ja saanut siitä hommasta joskus palkkaakin, on asiaa tietenkin joskus tullut tuumattua. Jo kouluikäisenä huomasin kuitenkin, että tarinat sinänsä eivät minua kiehdo. Olen tosi huono visualisoimaan, kuvittelemaan ja kuvailemaan esineitä ja interiöörejä. Sanat ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta enemmän minua kiinnostaa merkitykset niiden takana.
Itseasiassa koko kirjoittamisen mielekkyys minun kohdallani lepää sen varassa, että sillä on jokin tarkoitus, että on olemassa jokin asia, joka on tärkeää saada julki. (joko oman mielenrauhan vuoksi tai vaikuttamistarkoituksessa). Ilman sitä epämuodikasta "opettavaisuutta" ja jonkinlaista oivallusta, en koe kirjoittamista itselleni mielekkääksi.
Jotain pinnanalaista, analogioita, metaforia ja sanomaa etsin myös toisten teksteistä. Modernista kaunokirjallisuudesta olen löytänyt sitä vuosi vuodelta vähemmän. Siksi romaanien lukeminen on minulta melkein kokonaan jäänyt. Tähän saakka olen pitänyt suurimpana syynä kyvyttömyyttäni ymmärtää nykykirjailijoiden sanomaa. Kirstin kirjoitus tarjosi ilahduttavan synninpäästön vihjaamalla, ettei syy olekaan yksinomaan näiden korvien välissä, vaan yleisemmin nykykirjallisuuden ihanteissa.
Sen tekstin luettuani olen hykerrellyt tyytyväisenä, etten sitten koskaan hukannut voimiani hakeutumalla kirjoittajakoulutukseen, niinkuin jossain vaiheessa varovasti suunnittelin. Viis pilkkusäännöistä, rakenteista ja kirjallisuuden historiasta. Akka senkun bloggaa ja pistää pilkut sinne, minne muistaa. Taide on asia erikseen. Siitä saavat pitää huolen jotkut muut.
5 kommenttia:
Vaikka joka paikassa toitotetaan, että ei pidä alleviivata sanomaansa eikä opettaa, teen silti juuri päin vastoin. Kokemus on osoittanut, että 86%:lla (juu juu!) ihmisistä pyyhkii kaikenlainen vihjailu ja pinnan alle kätkeytyvät viestit niin yli hilseen, että mitä turhaan nähdä vaivaa kiertelyyn. Helpompaa kun vääntää rautalangasta heti kättelyssä.
Ja minähän olen opettaja, minun kuuluukin opettaa ja sehän on intohimoni.
Ihan hyvä tietysti, että sait synninpäästön, vaan jotenkin minusta olisi hienoa, jos markkinoille saataisiin vähän erilaisiakin kirjoja. Ja kuka niitä sitten kirjoittelee, jos kaikki vähän eri tavalla ajattelevat sanovat ei kiitos...
Heh, Kirlah. Rautalankamallintaminen tuntuu olevan sinulla positiivisella tavalla hallussa ;-)
Luulenpa, Kirsti, että niitä erilaisten kirjoittajien tekeleitä kustantajille kyllä tarjotaan. Eri asia on sitten se, mitä suuri enemmistö haluaa myydä ja ostaa..valitettavasti.
Sinullahan on mainioita kirjoituksia täällä blogissasi, jonne eksyin yön hetkinä. Tavallisesti nukun yöt mutta nyt kannatti herätä :)
Kiitos, Rita. toivottavasti kelpasi unilääkkeeksi ;-)
Lähetä kommentti