Lipsahti

Mies pakkasi aamulla toimeliaamman koiranpoikasen autoon ja suuntasi sukuloimaan keskemmälle Suomeen. Takaisin oli tarkoitus tulla viimeistään yöksi, mutta iltapäivällä hän soitti ja aloitti kautta rantain, että "Yöksikin täällä kovasti houkutellaan jäämään..." No, mikäs siinä. Joskus on houkutuksille ihan hyvä antaa periksi. Se virkistää mieltä, eikä meillä täällä muun lauman kanssa mitään akuuttia hätää ole... tai ei ainakaan ollut siinä vaiheessa, kun mies soitti.

Äsken tuli kuitenkin sähköpostia Huuto.Netistä, että olen mennyt voittamaan huutokilvan julmetun kokoisesta antiikkisesta vaatekaapista, jolle pitäisi nyt lähiaikoina keksiä kuljetus. Mies ei kyllä tule ilahtumaan, kun kotiin tullessaan kuulee asiasta. Minuakaan ei riemastuta se, että joudumme ties kuinka pitkään varastoimaan sitä ennestäänkin ahtaassa huushollissamme, kun uuden kodin kauppa ei edisty eteen eikä taakse. Muutossakaan moinen mötikkä ei liene mukava kannettava, vaikka sinne haaveilemaamme, vanhaan taloon sitten sopisikin.

Sinnehän minä sitä kaappia olin huudellessani kaavaillut, enkä uskonut sitä tarjoamaani hintaan edes saavani, mutta tässä sitä nyt ollaan. Kannattaisi kai vähän tarkemmin miettiä, mitä suustaan tai sormistaan lipsauttelee... Niinhän se on vähän syvällisemmässäkin mielessä..