Tänään kävin takapihalla ja huomasin, että eilinen myrsky oli halkaissut vanhimman omenapuumme. Surullisella tavalla löysin siitä symboliikkaa nyt , kun yksi aikakausi unelmineen elämässä on jäämässä lopullisesti taa.Mies palasi sukuloimasta mukanaan kauniita kuvia järvenrantamaisemista. Erityisesti ihastuin tähän, johon hän oli vanginnut koiranpoikasen tassunjäljet, ennenkuin myrsky nousi sielläkin ja pyyhki rantahietikon puhtaaksi.
Nuorena sitä helposti kuvittelee, että aikaa ja mahdollisuuksia on rajattomasti. Vähitellen totuus paljastuu. Elämä on yksisuuntainen polku. Takaisinpäin ei pääse. Toki seuraavan mutkan takana voi odottaa jotain uutta, mukavaa ja jännittävää. Omalla kohdallani en silti enää sellaiseen usko.
On vain tämä hetki ja ehkä hyvä niin. Jäljetkin pyyhkiytyvät nopeasti, vaikka jotkut niitä patsaiksi yrittävät valaakin..
7 kommenttia:
Meillä on neljä vanhaa, hoitamatonta omenapuuta. Muutama vuosi sitten syysmyrsky kaatoi yhden. Pian satoi lumenkin päälle. Sinne se jäi makoilemaan.
Keväällä menin sahan kanssa antamaan viimeisen voitelun. Mutta mitä ihmettä, siinä pitkin pituuttaan se työnsi lehden alkuja. Syksyn tullen se tuotti runsaasti omenia.
Vaikka se oli taittunut, niin ei ollut kuitenkaan katkennut, vaan yhteys juuristoon säilyi.
Tänäkin vuonna se kukki, kuten ennenkin.
Iisi
Elämä virtaa joissakin ihmeen voimakkaana. Sitä ei voi kuin ihailla ja ihmetellä..
Heissan Krätisevä Akka, joka tuntui tuossa profiiliesittelyssä, niin kiukkuiselle ;oD Bongahdin tuolta Vilukissin ja Ofelian lokeilta tänne sun luokse ja tykkäsin kovasti lukemastani. Tulenpa toistekkin. Kuva oli kaunis ja herätti muistoja jostain mitä makustelen ihan itteksein. Ilun tarinasta taas tuli mieleen, yksi Petri ala-asteelta... Eli tämä oli minulle hyvin muistorikas käynti. Mukavaa viikkoa Sinulle!!!
LAulussakin sanotaan että käymään vaan eikä olemaan. Luulisi että tuntuisi pelottavalta jos pitäisi jäädä katselemaan maailman muutoksia auringon sammumiseen saakka ja vielä senkin jälkeen.
Hei på dig, Olli. Kiva, että löytyi jotain mieluisaa...mutta kyllä se esittely ihan paikkansa pitää. Yritän vaan vähän sitä kiukkua tänne jalostaa ;-)
Sanos muuta, Isopeikko. Helpotus se on, että lauseet jossain vaiheessa loppuvat pisteeseen :-)
Mutta jotain aina jäää... =)
Niin, Una..ehkä jotain. Olisiko se sitten se rakkaus, niinkuin Isossa Kirjassa sanotaan. Jotain ymmärrystä ylempää sen kuitenkin täytyy olla, koska kovin katoavasita tuntuvat olevan ihmisen tunteet muistot ja tieto..
Lähetä kommentti