Viime yönä oli kuuma. Viiteen saakka nukuin ikkuna auki. Sitten oli noustava sitä sulkemaan, kun meteli kävi sietämättömäksi. Lehmät möykkäsivät. Ammunta kävi korviin, vaikka mansikit laidunsivat runsaan kilometrin päässä. Kesäyössä meteli kantaa kauas.
Nauratti ja muistin ensimmäisen yön, jonka vietin maalla perheeni muutettua tälle paikkakunnalle ollessani 16v. Silloinkin lehmät mekkaloivat ja valvottivat levotonta kaupunkilaistyttöä illasta aamuun.
Pian on tiedossa muutto pienen paikkakunnan keskustaan. Vaikka tontti on iso, yli 4000 neliötä, paljon outoja ääniä on tiedossa... Keskellä kylää, järven rannalla, palvelut lähellä, mutta omassa rauhassa. Eikös se ole useimpien suomalaisten unelma? Miksi minua silti hirvittää?
Stressitutukija Hans Selye sanoi jo 50-luvulla, että ihmisellä on hänen mielestään rajallinen määrä energiaa käytettävissä sopeutumiseen. Kun se on käytetty loppuun, ihminen kuolee. Niin yksinkertaista se on. Pitäisiköhän tässä sittenkin muuttoauton sijaan ryhtyä varailemaan ruumisautoa?
Nauratti ja muistin ensimmäisen yön, jonka vietin maalla perheeni muutettua tälle paikkakunnalle ollessani 16v. Silloinkin lehmät mekkaloivat ja valvottivat levotonta kaupunkilaistyttöä illasta aamuun.
Pian on tiedossa muutto pienen paikkakunnan keskustaan. Vaikka tontti on iso, yli 4000 neliötä, paljon outoja ääniä on tiedossa... Keskellä kylää, järven rannalla, palvelut lähellä, mutta omassa rauhassa. Eikös se ole useimpien suomalaisten unelma? Miksi minua silti hirvittää?
Stressitutukija Hans Selye sanoi jo 50-luvulla, että ihmisellä on hänen mielestään rajallinen määrä energiaa käytettävissä sopeutumiseen. Kun se on käytetty loppuun, ihminen kuolee. Niin yksinkertaista se on. Pitäisiköhän tässä sittenkin muuttoauton sijaan ryhtyä varailemaan ruumisautoa?
9 kommenttia:
No ei olisi uskonut että niinkin rauhallinen eläin kuin lehmä ryhtyy möykkäämään! Ei sitä tällainen lähiöiden kasvatti olisi osannut kuvitella :)
Vanhempien mökillä aikanaan kyllä saatiin todeta että maalaiselämän idyllinen hiljaisuus ei aina toteudu. Läheisen maatalon lapset keksivät mennä uimaan yöllä ja järvi raikasi kun niin ilakoivat, plus naapuritontin vuokralaiset soittivat yhtenä juhannuksena ratioita ja reteoita estottomasti. Toista päivää kuuntelin ennen kuin menin "sanomaan" eli huutamaan että MUSIIKKI POIS"! Musiikki hiljeni heti ja jengi oli kauhuissaan. Niin minäkin kun yleensä olen itse rauhallisuus :D
Olen miettinyt kumpaan blogeistani veisin linkkisi. Taidat sopia parhaiten elämäntaitoblogiini, Arkiterapeutti Kopsiin. Sinne siis!
Sepä onkin hupaisaa, että meteli ärsyttää eniten siellä, missä siihen ei ole osannut varautua :)
Tervetuloa lukijaksi! Kopsissa minäkin olen aina silloin tällöin käynyt kurkkimassa ja mukavalta näyttää..
Jospa niillä lehmillä on uusi veräjä, jota ne katsovat ja kommentoivat toisilleen - tietysti pienessä sievässä.
Auttaisiko, jos käskisit niiden pitää turpansa kiinni.
Iisi
Jotain sen suuntaista saattoi olla meneillään Iisi. Pitänee käydä kokeilemassa tuommoista komentamista, ellei yörauha palaa.
Muuttaminen on kuin pieni kuolema, totesi veljeni kun viimeksi muutin. Koville se ottaa jo työmäärän takia. Voimia siihen ponnistukseen! Toki paljon uutta ja mukavaakin odottaa kun alkaa saada paikkoja vähän kuntoon ja tutustuu uuteen ympäristöön.
Kiitos, Savisuti :)
Oh...
Minä nauttisin tuollaiseen paikkaan muutosta... ;D
Vaikea kuvitella lehmien pitämää meteliä. Ehkä olen kuullut sitä joskus lapsena. Muuttaminen on kyllä stressaavaa, vaikka muuttaisi parempaan paikkaan.
Iloisesti tervetuloa lukijaksi Una Reinman. Tryykäänpä ensi tilassa tutustumaan myös sinun blogiisi..
Famu, jonakin yönä vielä hiivin katsomaan, onko isäntä toimittanut lehmilleen äänentoistolaitteet. Ne nimittäin kuulostavat siltä kuin ammuisivat isoon peltipönttöön. En minäkään lapsuudestani muista tuommoisia lehmänääniä. Olisikohan tehoviljely jo muokannut niiden ääntäkin ;-)
Lähetä kommentti