Ihan vähän raskaana

Viime viikkoina on läheltä liipannut ja vähän kohtikin käynyt epätavallisen paljon sellaisia tilanteita, joissa totuuden rajoja on hmm... venytelty. (Krätyakka ei ole tällä kertaa se venyttelijä ollut) Tapauksista keskusteltaessa on joidenkin mielestä tapahtunut suoranainen rikos. Eräiden mielestä on kyse korkeintaan väärinymmärryksistä. Saattaapa ainakin osalle tapauksista löytyä ymmärtäjiäkin tyyliin "kaikillehan joskus virheitä sattuu". Armeliaimpia eivät yleensä ole ne, joita sääntöjen venyttäminen eniten vahingoittaa...ja nyt on Akkakin saanut niistä vahingoista osansa.

Kuten olen useasti jo maininnut, en usko ihmisen perimmäiseen hyvyyteen. Olen kuitenkin varsin vakuuttunut siitä, että hyvin harvat toimivat motiivinaan puhdas pahuus tai halu vahingoittaa toisia. Ennemminkin on kyse siitä, että toiset nyt vaan sattuvat olemaan esteenä minun halujeni toteutumiselle ja, kun kerran MINUN mielihaluni ovat joka tapauksessa ensisijaisia, toiset saavat kestää seuraukset, jos tielleni sattuvat.

Erityisen mielenkiintoisia ovat mielestäni ihmisten tavat selittää jopa lakia rikkovia tekojaan niin, että niille löytyy aina perusteltu syy, eivätkä he mielestään ole erityisen epärehellisiä tai pahoja ihmisiä. Suurissa ja pienissä asioissa aivomme lähes automaattisesti muovaavat näkemämme kuvan uskomustemme mukaiseksi - olipa se totta tai ei. Joillekin havaintoharhoille emme mahda mitään, vaikka tunnistaisimmekin ne, mutta ne ovat usein näitä fysiologiseen todellisuuteen liittyiä tulkintaharhoja, eli illuusioita.

Sille, että myös harhaiset uskomuksemme ja asenteemme johtavat meitä tulkitsemaan asioita väärin, olisi jotain tehtävissä, mutta se vaatisi kovaa työtä niiden oikaisemiseksi. Masentavinta on kuitenkin kohdata ihmisiä, jotka kyllä tunnistavat totuuden ja voisivat halutessaan olla rehellisiä, mutta mukavuussyistä turvautuvat kerta toisensa jälkeen pienempiin tai suurempiin valheisiin.

Itsehän en tietenkään sellaista harrasta (yrittää kirjoittaa sormet ristissä), mutta rakkaalla puolisolla on kyllä loputon repertuaari "pieniä valkoisia valheita"plakkarissaan. Vastikään käytiin muun muassa tällainen keskustelu tämän huushollin ehtymättömästä tunnekuohujen lähteestä, eli ruuasta:

Nälkäinen Krätyakka odoteltuaan miestä yhteiselle aterialle puoli kuuteen saakka illalla:
- Niin säkö sitten kumminkin söit töissä? Mä luulin , että meidän piti laittaa yhessä ruokaa kotona. Käviksä pizzalla?
- Joo, ihan vähän.
-Siis ihan vähän, sillä tavoin kuin jotkut amerikkalaisissa elokuvissa tapaa olla raskaana?!!?
-Joo...