Vuosia sitten, työkykykartoituksen yhteydessä, jouduin psykiatrin arvioitavaksi. Pääkoppani sisällön toimivuutta hän mittaili muun muassa etukäteen laatimallaan kysymyslistalla, jonka perusteella sitten teki sangen pitkälle meneviä päätelmiä, joita en kaikkia ihan menisi allekirjoittamaan...
Siinä kohdassa sentään hieman hymyillytti, kun vuorossa oli kysymys "Flirttailetko?" ja Krätyakka empimättä vastasi, että "Juu-u, aina kun sopiva tilaisuus sattuu". Kallonkutistaja rypisteli otsaansa ja tivasi "Miksi?". Se olikin koko haastattelun ainoa miellyttävä ja hyödyllinen hetki, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni hoksasin tuota pikku asiaa pohtia ja lopputulemana vastasin: "Koska se on kivaa ja siitä tulee usein molemmille osapuolille iloinen mieli. Ei minun flirttini koskaan vakavaa tai sopivaisuuden rajoja koettelevaa ole. Useimmiten se on tapa viestittää toiselle hyväksyntää ja antaa hyvää palautetta. Se on kuin peliä tai leikkiä, joka on joillekin tuttua ja turvallista"
Sen jätin sentään kertomatta, että joskus flirtti on paras keino välttyä kiusallisilta tilanteilta. Kun ottaa itse ohjat, voi hallita vuorovaikutuksen sävyä ja välttyy ei-toivotuilta lähestymisyrityksiltä. Mieluiten tietenkin toimisin aina miestenkin kanssa suoraan ja avoimesti ilman turhia sukupuoleen liittyviä kommervenkkejä (kun en tosiaankaan millään tavoin haku päällä ole liikkeellä, enkä kaipaa jatkuvaa muistutusta siitä, että miehiä ja naisiahan tässä ollaan). Joillekin (sekä miehille että naisille) sukupuolen ja seksuaalisuuden korostaminen on kuitenkin niin sisäänrakennettua ja pinttynyt tapa, että helpompaa on mennä mukaan leikkiin, kuin turhaan loukata tai säikytellä toista käyttäytymällä odotuksista poikkeavasti.
Näin vanhana, rumana ja "markkinoilta poistuneena" on kuitenkin jo turvallista tunnustaa, että nuorempana sitä flirttiä tuli kyllä käytettyä myös vähemmän positiivisena vallan välineenä. Onneksi sellaiseen lankeaminen alkaa nyt olla ihan fysiologisesti mahdotonta.
Se psykiatri itse taisi olla viimeinen salakavalan manipuloinnin uhri. Toisaalta hän sai siitä mojovan rahallisen korvauksen (valitettavasti veronmaksajien kukkarosta), joten enpä viitsi kovasti syyllisyyttä kantaa. Arvioinnin oli määrä kestää 60 min, mutta ensimmäisen käynnin päätteeksi pollatohtori totesi, ettei tämä nyt tässä ajassa selviä ja varasi parin päivän päähän kaksi tuntia lisää...
Edit. Ai, niin muistinko edes mainita, että se psykiatri oli mies ;-)
Siinä kohdassa sentään hieman hymyillytti, kun vuorossa oli kysymys "Flirttailetko?" ja Krätyakka empimättä vastasi, että "Juu-u, aina kun sopiva tilaisuus sattuu". Kallonkutistaja rypisteli otsaansa ja tivasi "Miksi?". Se olikin koko haastattelun ainoa miellyttävä ja hyödyllinen hetki, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni hoksasin tuota pikku asiaa pohtia ja lopputulemana vastasin: "Koska se on kivaa ja siitä tulee usein molemmille osapuolille iloinen mieli. Ei minun flirttini koskaan vakavaa tai sopivaisuuden rajoja koettelevaa ole. Useimmiten se on tapa viestittää toiselle hyväksyntää ja antaa hyvää palautetta. Se on kuin peliä tai leikkiä, joka on joillekin tuttua ja turvallista"
Sen jätin sentään kertomatta, että joskus flirtti on paras keino välttyä kiusallisilta tilanteilta. Kun ottaa itse ohjat, voi hallita vuorovaikutuksen sävyä ja välttyy ei-toivotuilta lähestymisyrityksiltä. Mieluiten tietenkin toimisin aina miestenkin kanssa suoraan ja avoimesti ilman turhia sukupuoleen liittyviä kommervenkkejä (kun en tosiaankaan millään tavoin haku päällä ole liikkeellä, enkä kaipaa jatkuvaa muistutusta siitä, että miehiä ja naisiahan tässä ollaan). Joillekin (sekä miehille että naisille) sukupuolen ja seksuaalisuuden korostaminen on kuitenkin niin sisäänrakennettua ja pinttynyt tapa, että helpompaa on mennä mukaan leikkiin, kuin turhaan loukata tai säikytellä toista käyttäytymällä odotuksista poikkeavasti.
Näin vanhana, rumana ja "markkinoilta poistuneena" on kuitenkin jo turvallista tunnustaa, että nuorempana sitä flirttiä tuli kyllä käytettyä myös vähemmän positiivisena vallan välineenä. Onneksi sellaiseen lankeaminen alkaa nyt olla ihan fysiologisesti mahdotonta.
Se psykiatri itse taisi olla viimeinen salakavalan manipuloinnin uhri. Toisaalta hän sai siitä mojovan rahallisen korvauksen (valitettavasti veronmaksajien kukkarosta), joten enpä viitsi kovasti syyllisyyttä kantaa. Arvioinnin oli määrä kestää 60 min, mutta ensimmäisen käynnin päätteeksi pollatohtori totesi, ettei tämä nyt tässä ajassa selviä ja varasi parin päivän päähän kaksi tuntia lisää...
Edit. Ai, niin muistinko edes mainita, että se psykiatri oli mies ;-)
4 kommenttia:
Minä kyllä käytän aina tilaisuutta hyväkseni, jos tarjoutuu paikka flirtille!
Sehän ON elämän suola ja basilika.
En juurikaan harkitse, vaan annan hetken viedä, ja useinmiten se johtaa mukavaan pikkuruiseen iloon.
Naama näkkärillä-ihmisiä on kyllä ihan tarpeeksi. Huolehtikoon he, ettei elämä mene ihan holtittomaksi, kun jotkut paheelliset harrastavat kevytkenkäistä flirttiä.
Vaikka olisinki sitten ämpäriruma suohirviö, silmät ja suu pelaa...
Halpaa huviahan se,Arjaanneli, eikä välttämättä edes kovin vahingollista, kun tietää rajansa. Ämpärirumista suohirviöistäkin saattaa tietysti joku innostua. On meillä ihmisillä sen verran variaatiota näissä makumieltymyksissä ;-D
ehheh-hhehheh!
ai kun meinasi ruveta hymyilyttämään kun näin sinut mielessäni palikkatestissä.
tuli elävästi mieleeni halvaukseni jälkeiset ajat jolloin joka lajin kallonkutistajat yrittivät tonkia päästäni viallisuuksia.löytyihän niitä. mutta ei mitään millä olisivat voineet minut yhteiskunnasta vaarallisena poistaa.
voi sitä pettymystä kun lukemat sitkeästi pysyivät koholla ja voi sitä riemua kun yksi hokasi että päässälasku on minun kompastuskiveni.
vain yksi niistä oli mies. arvaa tuliko flirttailtua?
Onnea Ritan antaman palkinnon johdosta. Se johdatti minutkin tutkailemaan sivujasi. Tämähän oli hauska juttu, johon sitten blogillasi lopulta päädyin!
Lähetä kommentti