Tämä päivä on kulunut kumarrellessa nokkospuskille, kuten Äijänkäppyrä taannoisessa kommentissaan kehotti tekemään. Siinä puuhassa tuli taas kaikenlaista mieleen. Ensinnäkin juuri niistä nokkosista, joita kunnioitan syvästi, sillä niillä parani muun muassa anemiani, jota neljä vuotta olin apteekin valmisteilla (joita sisuskalut eivät sietäneet) ja ruokavaliolla yrittänyt turhaan hoitaa. Nokkostipoilla ja -ruuilla se viimein lähti. Rautapitoinen kasvi, eikä ärsyttänyt sisuskaluja yhtä paljon kuin rautalääkkeet.
Moneen muuhunkin käyttöön nokkonen on mainio. Suurin osa tuholaistorjunnasta ja lannoituksesta hoituu meidän puutarhassamme nykyään laimennetulla nokkoskäytteellä (joka kyllä haisee niin hirvittävälle, että lähiympäristöstä kaikkoaa kaikki ihmisolennotkin, kun sitä rupeaa käsittelemään).
Nokkosen lisäksi tuumailin kasvimaalla muidenkin rikkaruohoiksi haukuttujen kasvien kohtaloa ja totesin, ettei sellaisia taida olla olemassakaan. On vain kasveja, jotka ihmisen mielestä kasvavat väärässä paikassa. On pelkästään sopimuksenvarainen asia, mikä kasvi kunkin mielestä on koristekasvi tai hyötykasvi ja mikä rikkakasvi. Monet luonnonkasvit ovat ihmisellekin asiantuntevasti valmistettuina ihan hyvänmakuista ja terveellistä ruokaa.
Monilla kasveilla on myös ekosysteemin kannalta tärkeä, tasapainottava merkitys, jota ihminen harvoin älyää ottaa huomioon muokatessaan ympäristöään vaihtuvien trendien mukaan. Jälleen kerran olemme kovin kapeakatseisia. Kasvien kannalta taidamme usein olla aikamoisia haittaeläimiä ja tuholaisia, varsinaisia rikkolioita. Se riippuu vain näkökulmasta;-)
Moneen muuhunkin käyttöön nokkonen on mainio. Suurin osa tuholaistorjunnasta ja lannoituksesta hoituu meidän puutarhassamme nykyään laimennetulla nokkoskäytteellä (joka kyllä haisee niin hirvittävälle, että lähiympäristöstä kaikkoaa kaikki ihmisolennotkin, kun sitä rupeaa käsittelemään).
Nokkosen lisäksi tuumailin kasvimaalla muidenkin rikkaruohoiksi haukuttujen kasvien kohtaloa ja totesin, ettei sellaisia taida olla olemassakaan. On vain kasveja, jotka ihmisen mielestä kasvavat väärässä paikassa. On pelkästään sopimuksenvarainen asia, mikä kasvi kunkin mielestä on koristekasvi tai hyötykasvi ja mikä rikkakasvi. Monet luonnonkasvit ovat ihmisellekin asiantuntevasti valmistettuina ihan hyvänmakuista ja terveellistä ruokaa.
Monilla kasveilla on myös ekosysteemin kannalta tärkeä, tasapainottava merkitys, jota ihminen harvoin älyää ottaa huomioon muokatessaan ympäristöään vaihtuvien trendien mukaan. Jälleen kerran olemme kovin kapeakatseisia. Kasvien kannalta taidamme usein olla aikamoisia haittaeläimiä ja tuholaisia, varsinaisia rikkolioita. Se riippuu vain näkökulmasta;-)
6 kommenttia:
Nokkosista tulee taivaallisia lettuja! Tunnustan laittaneeni niitä jopa kaurapuuroon....
Letut onkin tuttuja ja fetanokkospiirakka, mutta että kaurapuuroon. Olet sä Arjaanneli hurja ;-D
Tuskin maltoin lukea juttuasi loppuun, kun olisin jo halunnut tilaa."anna ny ku mäkin sanon jotaki".
Mulla on tuolla pihanperällä ihastuttava nokkosliete valmiina. Eikös muuten ne röhnät kannata ensin sihivitä pois ja sitte viälä seisottaa sitä ihastuttavan hajuista tuotosta? En ole ennen tehnyt tätä herkkua.
Röhnät voi sihvilöidä pois tai olla sihvilöimättä. Kateviljelyaikoina jätin aina röhnät mukaan, kun käytin sitä kasteluveden mukana. (Tiedäthän muuten että se on liian vahvaa paljaaltaan. Kannattaa laimentaa noin yhden suhde kymmeneen).
Sitä varsinaista käytettä kyspyttelen lämpötilasta riippuen kahdesta kolmeen viikkoa. Naapuri liottaa nokkosia vedessä vain pari päivää, sihvilöi sitten ja kastelee suoraan sillä laimentamattomana. Tehoaa kuulemma melkein yhtä hyvin.
Pitäisiköhän minun ruveta olemaan kiitollinen noille vuohenputkille, koska saan niin runsaasti selkävoimistelua niiden parissa kesän mittaan?
Auttaiskohan se hoitamaan sen homman iloisemmalla mielellä? Mulla ei kyllä tehonnut. Kokeilin joskus..:-)
Lähetä kommentti