Puiren pelekua

Vaikka minoon itte pohojalaanen varpaankynsiäni myören, mua naurattaa täällä kotokonnuullani usiampiki juttu. Esimerkiksi se, kuinka nua täkälääset isännät ilimiselevästi pelekää puita, jossei ne satu pötköttämähän turvallisesti tantereella tai komiasti pinos tukkirekan kyyris.

Emmoo huamannu, jotta ne mettää kammoksuus. Sen kimppuhun ne näyttää käyvän ihan hapinees vesuriensa ja sahojensa kans, mutta annas olla, jos jossaki aukialla seisoo yksinäänen puu tai jonku pihas on monta koivua. Heti pitää mennä kopistelemahan ja kauhistelemahan, jotta tämon varmahan sisältä laho ja se tarttoo kaataa, ennenku se seuraavalla pohojoostuulella rysähtää tuvan päälle. (Tai auton, tai ihmisten. Ihan varmasti se tienoon ainoa puu suorastaan odottaa, että saa kaatua jonkun ohikulkevan ihmisen niskaan)

Niiren miälestä kuuset varjostaa ja koivut roskaa. Liian lähellä tupaa ne kasvattaa sammalta katolle ja märättää rästäslaurat. Maan alla ne kiamurtaa juurensa kivijalkahan ja halakaasee koko perustan. Mokomat pirulaaset. Kumohon ne pitää saara.

Muistan ku kerran ny jo eresmenny naapurin isäntä pasteeras tuas meirän markilla ympäriinsä ja sanoo, jotta kyllä tästä hyvän sais, ku ensi päästelis sahalla pari viikkua ja sitte tilaas puskutraktorin paikalle. Tää meirän piha kun on täkälääsittään siitä kummallinen, jotta on monttua, mäkiä ja piäni luamakin virtaa kaharen hehtaarin pläntin läpitte. Sitäs lurua sei sentään ollu umpehen kaivamas.

No, ny se miäs on jo kuallu. Sen eläes niiren piha oli tasaanen ku jalakapallokenttä. Mitä ny syystöiren aikaan raktorin pyärät mylläs siihen mutaaset urat. Ny, kun son pois, sen emäntä on istuttanu markin täyteen kukkia, puskia ja herelmäpuita. Tiältä kattottuna son ku Eerenin puutarha. Eikä sitä rouvaa taira pelijättää puukkaan. Ihan ku kurillansa son istuttanu koko tiänviarustan täytehen komeeta kuusia...