keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Luumupuita siemenistä?


Ei siitä eilisestä oikein kunnon bakkanaalia syntynyt, kun valkkari loppui kesken. Punaista olisi ollut jäljellä iso pahviloota, mutta siitä minun sisuskaluni ärtyvät viikkokausiksi, enkä minä nyt ihan semmoista hintaa ole valmis yhden illan riemusta maksamaan. Joka tapauksessa kivut helpottivat sillä aineella muutamaksi tunniksi ja sekin on tietysti jo jotain.

Tämän päivän olen ajatellut viettää ulkotiloissa. Siihen liittyen kysyn nyt jotain, joka kuuluisi paremmin jonnekin puutarhaihmisten keskustelupalstoille, mutta kun surffailin siellä jo ja luin aiheesta kaiken mahdollisen, niin kysynpä nyt täälläkin, jos vaikka jollakin olisi jotain omaa tietoa aiheesta. Eli onko kukaan lukijoista ikinä kasvattanut luumupuita siemenistä? Onko osunut kohdalle sellaista puuta, jonka hedelmät olivat hyvänmakuisia, vaikka puu oli tiettävästi siementaimesta, eikä hankittu oikeaoppisesti vartettuna taimikaupasta?

Meidän pihallamme kasvaa ihana iso Sinikka -luumu, joka viime vuosina on tehnyt ämpärikaupalla satoa. Kun nyt syksyllä muutamme pois, olen jo etukäteen surrut sitä, että hedelmäpuut jäävät tänne. Niin isoa rotiskoa ei voi mukaankaan ottaa, eikä Sinikka juurikaan tee juuriversoja, joista lisäämällä saisi täsmälleen emokasvin kaltaisia puskia. Löysin sen juurelta kuitenkin eilen pari pikkuista siementainta ja pistin purkkiin. Netistä löytämäni tiedon perusteella niistä voi kuitenkin tulla ihan mitä tahansa (vaikkei lähistöllä ole muita luumuja kuin se Sinikka, joka on itsepölytteinen). Olisihan se tietysti turhauttavaa, jos viisi vuotta tainta vaalittuani saisin huomata, että se kantaa korvavaikun makuisia hedelmiä....Silti tekisi mieli kokeilla. Pitäähän elämässä ottaa riskejä. Niin olen antanut itselleni kertoa.

10 kommenttia:

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Syysmyrsky kaatoo isoon luumupuuni. En tullu ottaneheksi selevää, tulooko niistä juurivesoosta mitää. Kukkii äijänmittaanen puska, muttei meinakkaan antaa mitää suhunpantavaa. Mottorisahaa juurenniskahan. Oon variellu toista, jota luulin siämenestä lähteneksi, parinkymmenen metrin pääs siitä kaatunehesta. Kukkia, muttei muuta, moottorisahaa sillekki.
Onneksi naapurivainajan puu on levittäny oksansa meille ja saan hyvin ny nypittyä herelmäni menemätä varkahisihin.

Millan kirjoitti...

Vai notta moottorisahalla uhkaalet puuparkaa. Julumaa meininkiä. Minä tykkään nuasta puista enmmän ku muista puutarhakasviista yhteensä. Teille siälä etelämpänä moon aiva kateellinen, ku siälä kasvaa vaikka minkämoosia etelän hetelmiä. Non komioota vain kattellakki, vaikkei niin maistuusikaan.

Ofelia kirjoitti...

Sinikka on hauska nimi lajikkeelle! Nyt sitten kirjoitin elämän tarkoituksesta vihdoin...

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Tuahon ny sanoosin, jotton komeeta. Mun ottaa päähän ku mä yritän päästä jonku ronton kasvatuksehen kiinni, nii aina tuloo joku tulumunki. Jos pruuttaasin silimät punaasena yskien jotaki kemiaa, vois olla paree tuuri.
Yhyren kerran nousi kompostivainajasta tomaatti, joka tuli kypsäksi. Kaupasta ostettujen planttujen syätävä on aina märäntyny pikkuusta ennen ku on kypsä. Samoon on käyny paprikooren. Epäälen perunaruttua, ku noon sensukuusia ronttoja.
Kaikki epäonnistunehet puut tosiaan piänistän nopiaa moottorisahalla. Ny on viiniköynnös kokeelus. Jos onnistun, saat sitte ostaa tonnuusella potun itte treenattua viiniä.

Äijä kirjoitti...

Meilläpäinkin mietittiin luumulajiketta, ja Sinikka oli yhtenä vahvana mukana.

En ole kuullut, että olisi siemenestä lähtenyt, mutta eihän taimi maksa kuin paritkympit.

Täkäläiset kyläläiset ovat hellineet minua syksy syksyn jälkeen herkullisilla luumulähetyksillä.

Millan kirjoitti...

Vai, että viinitarhuriksi se Äijänkäppyrä haaveilee ;-) Toivottavasti onnistuu vähän paremmin kuin meidän viime kesäinen luumuviini. Kyllä sillä huppeliin saatiin puoli kylää, mutta maku oli lievästi sanottuna erikoinen.

On se hyvä, että kanttoria luumuilla hemmotellaan, Äijä:-) Ei ne taimet tosiaan paljon maksa. Tekisi vaan mieli kokeilla, mitä noista tulee, jos tuolla konstilla on edes pieni mahdollisuus onnistua..

isopeikko kirjoitti...

Peikkokin tykkää puista, varsinkin vielä sellasista joista voi saada makupaloja. Peikon tykönä asuu semmonen piäni käppyräinen luumupuu, joka tekee punakeltasia luumuja vaikkei siinä ole enäää paljoa lehtiäkään. Ja joka puolella on hirmu monta tainta...

Korvavaikun makuiset luumut voisi myydä Harry Potter -faneille. Olisi varma menestys, luulee peikko. Kannattaa kokeilla :)

Millan kirjoitti...

Voi käppyräiset ja vanhat on kaikkein kauneimpia:) Se kuulostaa ihan Viktoria-lajikkeelta. Saatanpa hiipiä joku yö salaa Peikon takapihalle pihistämään yhden juuriverson - vaikkeivät ne ikävä kyllä oikein näin pohjoisessa viihdy.

Quid kirjoitti...

Sinikka näkyy olevan yhä myynnissä oleva lajike, joten saahan sitä taimitarhoista. Jos on erikoisempi lajike, niin kannattaa vartattaa. Vanhasta puusta oksia, jotka taimitarhalla ympätään perusvarteen ja kasvatetaan kunnon taimeksi. Tällä konstilla meille saatiin uusi puu yleisestä myyynistä aikaa kaikonnutta lajiketta olevan puun tilalle. Tuolla ainakin on aiemmin vartettu taimia: Hirvensalmen taimisto ja siellä on myös paljon vanhoja lajikkeita.

Oma hupinsa on toki kokeilla, mitä siementaimista tulee. Koskaan ei voi tietää...

Millan kirjoitti...

Kiitos vinkistä Quid :)