Sataa vettä. Ikkunan takana on harmaata. Elukoilla on karvanlähtö. Muutamassa tunnissa imuroinnin jälkeen mattoon on hiertynyt kerros harmaata. Akan mielessä valo ja pimeä ottavat mittaa toisistaan. Lopputuloksena likaisen harmaata.Toki harmaudessakin on tummuusasteita, eikä se pelkästään paha väri ole. Elämässä on sävyjä , mutta jotenkin arki vaan standardoituu tasaisen harmaaksi. Eiväthän värit oikeastaan ole edes sellaisinaan olemassa. Niiden havaitsemiseksi tarvitaan valoa ja ärsykkeiden tulkinta syntyy silmän ja näköaivokuoren monimutkaisen tulkintaprosessin tuloksena.
Värejä on. Se tieto lohduttaa. Oppisinpa vaan jotenkin ne näkemään.
2 kommenttia:
Ollaan imuroitu toinen kissoista nyt joka päivä. Karvaa on silti joka paikassa.
Onpa teillä rohkeita kisuja, kun antavat imuroida itseään, ii. Meillä tulisi kyllä sähinää ja piikkikinnasta :)
Lähetä kommentti