keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Naiset ne vaan laiskottelee ja sairastaa

Tänä aamuna meinasi lentää aamukaffeet rinnuksille tämmöisen jutun takia. Siinä kerrotaan kuinka joku älypää on tarttunut laskutikkuunsa ja päätynyt lopputulemaan, että kaikki tähänastiset puheet naisten alhaisemmasta palkkatasosta ovat väärän matematiikan seurausta ja miehiä syrjivää propagandaa.

Oikealla tavalla laskettuna miehet tekevät niiiiin paljon enemmän töitä, että nyt pitäisi pikimmiten saada aikaan miespalkkaerä ja korottaa näiden kansakuntamme hyvinvointia ylläpitävien tukipylväiden tulotasoa suorituksia vastaavalle tasolle.

Artikkelin hepun (en viitsi edes mainita nimeä, ettei joku vaan löydä tänne sen perusteella googlehaulla) mielestä miesten kunnostautuminen ei rajoitu pelkästään valtiolle uhrattuihin armeijavuosiin ja palkkatyöhön, vaan he tekevät myös kotitöitä paljon arvioitua enemmän, joten sen sijaan, että naisten palkkoja korotettaisiin, tulisi miesten palkkoja nostaa entisestään. Voi Pyhä Sylvi sentään!

Kun tämän jutun verenpainetta kohottava vaikutus ynnätään siihen , mitä eilen lukemani aiheutti, lyhenivät ainakin meikäläisen sairauseläkevuodet puolella. Bongasin nimittäin uutisen, jonka mukaan (vain hieman kärjistäen) naiset ajavat tämän maan perikatoon sairastamalla masennusta (ja joutumalla sen vuoksi eläkkeelle) lähes kaksi kertaa useammin kuin miehet.

Nämä molemmat jutut huokuvat sellaista naisvihaa ja yksipuolista kärjistämistä, että ei ole ihme, jos keskustelupalstoilla taas kuohuu. Edellisen jutun yhteydessä ei ilmeisesti kirjoittajalle tullut mieleen miettiä syitä, miksi naiset tekevät usein lyhyempiä työpäiviä ja viettävät vuosia poissa verovaroja kartuttamasta. Jonkun ne lapset pitää synnyttää ja kasvattaa sillä aikaa kun isännät "pitävät tätä yhteiskuntaa pystyssä" tekemällä ylipitkiä työpäiviä ja keskittymällä uraansa. Entäs sitten yksinhuoltajat. Tilastojen mukaan suurin osa heistä on edelleen naisia ja valitettavan monet elatusvelvolliset jättävät maksunsa yhteiskunnan hoidettaviksi. Eikö uusien veronmaksajien elättäminen ja huoltaminen ole luettavissa arvokkaaksi työksi?

Masennussairauksien rinnalle voitaisiin vallan hyvin nostaa tarkasteltavaksi myös väkivaltarikosten ja alkoholisairauksien aiheuttamat verotulojen menetykset. Molemmissa niissä johtopaikkaa yhteiskunnan varojen kuluttajina pitävät miehet. Ehkä "kulut" ja "tienistit" sillä tavoin laskettuina yksisilmäisimpienkin kirjoittajien tilastoissa tasoittuisivat.

Ylipäätään olen aika kauhuissani siitä, miten monin eri tavoin eri ihmisryhmien välinen viha, kovuus ja kilpailu nykyään julkisissa keskusteluissa näkyy. Krätyakan mielestä ihmiset ovat ihmisiä sukupuoleen, ikään ja rotuun katsomatta. Kaikilla on samanlaiset perusoikeudet ja tavoitteena tulisi olla hyvinvoinnin jakaminen ennemmin tarpeen kuin ansioiden mukaan.

Viha nostattaa vihaa ja kilpailu jakaa meidät väistämättä voittajiin ja häviäjiin. Eikö vaihteeksi voitaisi kokeilla yhteistyötä, yhteisvastuuta ja heikommista huolehtimista. Sitäpaitsi sellainen toiminta osoittaa selkeämmin todellista vahvuutta kuin itsekäs omien etujen ajaminen ja kahmiminen.

8 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Telkkarissa opetetaan joka päivä monta kertaa miten "heikoimmat on päästettävä pois" tai joku "lähetetään kotiin" jostain syystä. Peikosta ne ovat vaarallisia malleja. Ennen pidettiin toisesta huolta. Ainakin vähän.

Millan kirjoitti...

Juuri niin, Isopeikko, emmekä välttämättä edes huomaa kuinka paljon ympäröivä kulttuuri (esim. televisio) arvoihimme vaikuttaa..

Ofelia kirjoitti...

Minä en kokenut sitä naiset kaatuu kuin heinää -kirjoitusta naisvihamielisenä, ihmettelen vaan, miksi naiset sitten sairastuu enemmän ja pahemmin. Tuo eka juttu miesten ja naisten palkoista sen sijaan oli ärsy!

Millan kirjoitti...

Omista lähtökohdistammehan me kaikki noita juttuja tulkitsemme.Ehkä minä koin sen niin vihamieliseksi siksi, että koen itse syyllisyyttä heikkoudestani ja sairauksistani. Sinun teksteistäsi, Ofelia, olen ymmärtänyt, että koet oman sairastumisesi syyt toisin.

Äijä kirjoitti...

Juu, ainahan nuo jutut säväyttävät, kun jotenkin omaa elämää sivuaa. Muistan itsekin sydämistyneeni 1990-luvun alkupuolella työvoimatoimiston odotushuoneessa selailin Kauppalehteä katsoakseni, olenko taas protestilistalla. Huomio kiinnittyi juttuun "Työttömät syövät pöydässämme", jossa moralisoitiin laiskoja ja saamattomia ihmisiä työttömyyskorvauksen nostamisesta.

Nyttemmin olen oppinut, että nuo ovat vain sanoja, niiden tarkoitus on vain ja ainoastaan olla turhan informaatiovirran täytettä. Itse olen sulkenut siltä 99-prosenttisesti silmäni ja korvani.

Kun mediaa on niin paljon, että se tunkee päälle joka paikasta, on sisältö pakosti ohutta ja pinnallista.

vilukissi kirjoitti...

... aivan niin, meinasin lähteä tekemään mielenosoitusta, niin sieppasi ja otti hermostoon! Vastuunkantaja...kukahan se monasti on??? Juuri se nainen, juuri mahdollisesti se nainen, joka sitten masentuu tai palaa loppuun työtaakkansa alla! Tunnen näitä henkilöitä, jotka kantavat vastuuta jonkun paremmin palkatun tekemättömistä töistä tai siitä, ettei tämä henkilö kanna vastuuta eteenpäin vaan jonkun rivityöläisen on kannettava, että työt tulee tehdyksi. Joku vain näkee asioita eteenkin päin ja monasti se on juuri nainen, jolla on sisäsyntyinen taito nähdä asioita, että mikä vaikuttaa mihinkin. Tässä artikkelissä ei kirjoittaja nähnyt asioita kokonaisuutena!

Hallatar kirjoitti...

Ihminen löytää aina sen malkan paremmin toisten silmistä. Omasta on niin vaikeaa...

Helinä Laajalahti kirjoitti...

Tulin siihen tulokseen tämän Millanin kirjoituksen perusteella, että minun ei varmaan kannata lukea tuota alkuperäistä artikkelia ;-) Kuulostaa siltä, että verenpaine saattaisi nousta liikaa. Sanoo nimim. töissäkäyvä, sivutyötäkin tekevä perheenäiti, joka nyt on myös lapsensa syntymän jälkeen masennuksen sairastanut. On sitä samperi perheenäideillä niin paljon koordinoimista elämässä, että ei mitään rajaa. Vaikka miehen kanssa jaetaankin kotityöt hyvin niin silti se varsinainen organisointi (mitä vaatetta muksulle päälle yms) jää aina muille.