Ottamatta tässä enempää kantaa siihen, missä kulkee ahneuden raja työnantajapuolen ja lakkoilevien työntekijöiden välillä Krätyakka on sitä mieltä, että pakan sekoittaminen toisinaan tekee kaikille hyvää.
Pääkaupunkiseudulla ollaan totuttu siihen, että julkinen liikenne toimii ja kaupoissa on mistä valita. Itsekin olen suurimman osan elämästäni asunut vähintään bussipysäkin vieressä. Joskus on ollut ulottuvilla ratikat, metro, junat ja vielä lentokenttäkin. Viimeiset kaksikymmentä vuotta on pitänyt pärjätä täällä maalla ilman mitään noista.
Turhan helposti totumme pitämään itsestäänselvyyksinä kaikkia infrastruktuurimme ylellisyyksiä ja närkästymme tavattomasti, jos kaupan hyllyltä jonakin päivänä ei löydykään suosikkileipäämme tai kuuden kilometrin työmatkaan pitää miettiä muita vaihtoehtoja julkisten välineiden sijaan. Oma mukavuus ohittaa pelottavan monilla muut arvot niin nopeasti, ettei asian muita puolia ryhdytä edes pohtimaan.
Tällä paikkakunnalla on nyt kaikki kaksi ruokakauppaa lakkojen vuoksi jokseensakin tyhjiä suosikkiruuistani. Vappu on tulossa. Puoliso on lähdössä kolmen päivän työmatkalle ja autokin on huollossa (ei sillä, että minä sillä kykenisin kovin kauas ajamaankaan ennen kuin pyörryn niskakivusta, mutta olisihan se kiva olemassa, jos vaikka eläimiä pitää kuljettaa lääkäriin).
Ihmeen vähän silti harmittaa. Vappu tulee varmasti ilman simaa ja perunasalaattiakin. Aika vähän tässä elämässä on ihan välttämättömiä asioita, mutta niitä todella tärkeitä olisi Krätyakan mielestä mukavaa oppia enemmän arvostamaan.
Pääkaupunkiseudulla ollaan totuttu siihen, että julkinen liikenne toimii ja kaupoissa on mistä valita. Itsekin olen suurimman osan elämästäni asunut vähintään bussipysäkin vieressä. Joskus on ollut ulottuvilla ratikat, metro, junat ja vielä lentokenttäkin. Viimeiset kaksikymmentä vuotta on pitänyt pärjätä täällä maalla ilman mitään noista.
Turhan helposti totumme pitämään itsestäänselvyyksinä kaikkia infrastruktuurimme ylellisyyksiä ja närkästymme tavattomasti, jos kaupan hyllyltä jonakin päivänä ei löydykään suosikkileipäämme tai kuuden kilometrin työmatkaan pitää miettiä muita vaihtoehtoja julkisten välineiden sijaan. Oma mukavuus ohittaa pelottavan monilla muut arvot niin nopeasti, ettei asian muita puolia ryhdytä edes pohtimaan.
Tällä paikkakunnalla on nyt kaikki kaksi ruokakauppaa lakkojen vuoksi jokseensakin tyhjiä suosikkiruuistani. Vappu on tulossa. Puoliso on lähdössä kolmen päivän työmatkalle ja autokin on huollossa (ei sillä, että minä sillä kykenisin kovin kauas ajamaankaan ennen kuin pyörryn niskakivusta, mutta olisihan se kiva olemassa, jos vaikka eläimiä pitää kuljettaa lääkäriin).
Ihmeen vähän silti harmittaa. Vappu tulee varmasti ilman simaa ja perunasalaattiakin. Aika vähän tässä elämässä on ihan välttämättömiä asioita, mutta niitä todella tärkeitä olisi Krätyakan mielestä mukavaa oppia enemmän arvostamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti