Tästä tulin iloiseksi. On positiivisesti yllättävää, että viimeinkin raaistuneeseen ja jatkuvasti tökerömpään kielenkäyttöön julkisessa mediassa aletaan puuttua. Toisenlaiseen puhekulttuuriin tottuneesta kun keskustelupalstojen alatyyliset kommentit ovat jo pitkään vaikuttaneet lähinnä hyttysparven alasampumiselta haulikolla.
Tiedän toistavani itseäni, kun jankutan, että sanoilla on suurempi merkitys kuin usein muistammekaan. Diskurssit luovat ja uusintavat todellisuutta. Itseään toteuttavia ennustuksia on olemassa. Kun piruja tarpeeksi usein maalaillaan seinille, ne alkavat ilmestyä sinne itsestään. Jos ihmistä tai jotain ryhmää jatkuvasti leimataan negatiivisesti, nimitellään ja herjataan, se tuskin houkuttelee heitä esittelemään parhaita puoliaan. Aggressioon on luontevinta vastata aggressiolla. Hyökkäys on paras puolustus.
Rajoituksia ja valvontaa vaativien kirjoitusten vastapainoksi ilmaantuu aina joukko ihmisiä, joiden mielestä nyt kajotaan korvaamattoman arvokkaisiin kansalaisvapauksiin. Krätyakan mielestä sananvapaus ei kuitenkaan ole sama asia kuin vapaus sanoa mitä ja miten tahansa. Sanomisen vapauden rajanaapurina on aina niiden oikeudet, jotka ovat sanomisen kohteena ja yleinen totuudellisuuden vaatimus. Suomeksi sanottuna: perätöntä paskaa ei pidä mennä puhumaan varsinkaan ilman avoimesti esitettyjä perusteluja ja todisteita.
Toki nykyään on hälyttävän paljon ihmisiä, jotka mielellään romuttaisivat koko totuuden käsitteen tekemällä siitä subjektiivisen. Omat mielipiteet ovat monien mielestä loukkaamaton totuuden mittari, mutta mikä asema silloin jää toisten mielipiteille? Ehkä kotona jokaiselle lapselle voidaan lastata eteen mieluinen aamiainen (yksi tahtoo puuroa, toinen muroja, kolmas hedelmiä ja yksi ei syö ennen puolta päivää mitään).
Aikuisten maailmassa edessä on kuitenkin sopeutuminen moniin asioihin, jotka eivät ole täydellisesti oman maun mukaisia - siitä huolimatta, että jotkut yrittävät elää edellen kuin omat mielipiteet ja maku olisivat ainoa oikea totuus. Itse asiassa totuuksia ei voi olla olemassakaan asioista kuin yksi kerrallaan. Mielipiteitä makuasioista on vaan viime aikoina joissain piireissä suureellisesti alettu kutsuta "totuuksiksi".
Krätyakka on iloinen siitä, että ilmeisesti joidenkin muidenkin mielestä nyt on loan heitossa ja sanallisessa väkivallassa venytetty rajoja liian pitkälle. Kaikkea ei tarvitse saada sanoa, eikä tehdä. Jos on painavaa asiaa, sen voi ilmaista myös ilman voimasanoja ja kunnianloukkauksia. Sananvapaus ja kansalaisoikeudet eivät siitä vaarannu, jos lakien noudattamista aletaan lehtien palstoilla viimeinkin valvoa, sillä voimassahan ne kunnianloukkaukset ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen kieltävät lait ovat koko ajan pysyneet. Mikään taho ei vaan ole pitkään aikaan välittänyt niitä valvoa.
Tiedän toistavani itseäni, kun jankutan, että sanoilla on suurempi merkitys kuin usein muistammekaan. Diskurssit luovat ja uusintavat todellisuutta. Itseään toteuttavia ennustuksia on olemassa. Kun piruja tarpeeksi usein maalaillaan seinille, ne alkavat ilmestyä sinne itsestään. Jos ihmistä tai jotain ryhmää jatkuvasti leimataan negatiivisesti, nimitellään ja herjataan, se tuskin houkuttelee heitä esittelemään parhaita puoliaan. Aggressioon on luontevinta vastata aggressiolla. Hyökkäys on paras puolustus.
Rajoituksia ja valvontaa vaativien kirjoitusten vastapainoksi ilmaantuu aina joukko ihmisiä, joiden mielestä nyt kajotaan korvaamattoman arvokkaisiin kansalaisvapauksiin. Krätyakan mielestä sananvapaus ei kuitenkaan ole sama asia kuin vapaus sanoa mitä ja miten tahansa. Sanomisen vapauden rajanaapurina on aina niiden oikeudet, jotka ovat sanomisen kohteena ja yleinen totuudellisuuden vaatimus. Suomeksi sanottuna: perätöntä paskaa ei pidä mennä puhumaan varsinkaan ilman avoimesti esitettyjä perusteluja ja todisteita.
Toki nykyään on hälyttävän paljon ihmisiä, jotka mielellään romuttaisivat koko totuuden käsitteen tekemällä siitä subjektiivisen. Omat mielipiteet ovat monien mielestä loukkaamaton totuuden mittari, mutta mikä asema silloin jää toisten mielipiteille? Ehkä kotona jokaiselle lapselle voidaan lastata eteen mieluinen aamiainen (yksi tahtoo puuroa, toinen muroja, kolmas hedelmiä ja yksi ei syö ennen puolta päivää mitään).
Aikuisten maailmassa edessä on kuitenkin sopeutuminen moniin asioihin, jotka eivät ole täydellisesti oman maun mukaisia - siitä huolimatta, että jotkut yrittävät elää edellen kuin omat mielipiteet ja maku olisivat ainoa oikea totuus. Itse asiassa totuuksia ei voi olla olemassakaan asioista kuin yksi kerrallaan. Mielipiteitä makuasioista on vaan viime aikoina joissain piireissä suureellisesti alettu kutsuta "totuuksiksi".
Krätyakka on iloinen siitä, että ilmeisesti joidenkin muidenkin mielestä nyt on loan heitossa ja sanallisessa väkivallassa venytetty rajoja liian pitkälle. Kaikkea ei tarvitse saada sanoa, eikä tehdä. Jos on painavaa asiaa, sen voi ilmaista myös ilman voimasanoja ja kunnianloukkauksia. Sananvapaus ja kansalaisoikeudet eivät siitä vaarannu, jos lakien noudattamista aletaan lehtien palstoilla viimeinkin valvoa, sillä voimassahan ne kunnianloukkaukset ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen kieltävät lait ovat koko ajan pysyneet. Mikään taho ei vaan ole pitkään aikaan välittänyt niitä valvoa.
1 kommentti:
Peikostakin sanoilla on merkitystä
Lähetä kommentti