Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että saavathan ihmiset käyttää aikansa ja resurssinsa mihin lystäävät niin kauan kuin eivät kohtuuttomasti vahingoita toisia ihmisiä tai luontoa.
Se ei tarkoita sitä, etteikö arvoja voisi mielestäni asettaa järjestykseen, eikä TÄMÄ touhu asetu listallani ainakaan kärkipäähän.
Koko esteettinen kirurgia on mielestäni jotenkin surullinen juttu. On sääli, että elämme yhteisössä, jossa ei ole tilaa erilaisuudelle ja sukupuolinen viehättävyys on nostettu niin tavoiteltavaksi asiaksi.
Suorastaan ärsyttävää on kuitenkin se, miten me laumana juoksemme milloin minkäkin pölhötyksen perässä ja omaksumme mukisematta sellaisen mentaliteetin, että A. Kun jokin tulee mahdolliseksi, se on välttämättä otettava käyttöön B. Kun tarpeeksi moni on uuden keksinnön omaksunut, siitä tulee vähitellen odotusarvo ja velvoite, joka koskee kaikkia muitakin, kokivatpa nämä tarvitsevansa tai haluavansa sellaista tai eivät.
Itse esimerkiksi olin hyvin pitkään sitä mieltä, että en tarvitse internetiä ja sähköpostia. Yliopistolla 1990-luvun lopulla olivat eri mieltä. Ei annettu vaihtoehtoja. Vielä pidempään taistelin kännykkäpakkoa vastaan. Lopulta tein kompromissin ja luovuin lankapuhelimesta (kun puhelinyhtiö siihen tarpeeksi painosti). Edelleenkään en silti suostu olemaan tavoitettavissa aina ja kaikkialla. Puhelin on usein eri paikassa kuin Krätyakka, eikä tyhjentyneen akun lataamisella ole kova kiire.
On toki olemassa sellaisiakin keksintöjä, jotka olen ottanut käyttöön innokkaasti ja ensimmäisten joukossa. Olisin vaan mielelläni vaatimassa ihmisille enemmän oikeutta valita itse asiat joihin hurahtaa.
Jos silmien laserleikkaus ei houkuta, on aika älytöntä, että esim. työnantaja ryhtyy alaiselleen semmoista suosittelemaan (moista olen kuullut tapahtuneen) tai hampaiden oikomishoitoa, valkaisua tai silikonirintoja - pelkästään sen vuoksi, että palvelutiskin takana istuisi toimitusjohtajan mielestä edustavamman näköinen asiakaspalvelija. Leikkipuhetta tai ei, niin asiatonta minusta...ja kohdistuu useimmiten naisiin.
Aika pahoin pitäisi päässä naksahtaa, että ryhtyisin kulmakarvojen paksunnusleikkauksiin aikoja varaamaan. Oi aikoja, oi tapoja. Kyllä vaan on mukavaa olla jo ulkonäköpaineista vapaa, vanha akka.
Se ei tarkoita sitä, etteikö arvoja voisi mielestäni asettaa järjestykseen, eikä TÄMÄ touhu asetu listallani ainakaan kärkipäähän.
Koko esteettinen kirurgia on mielestäni jotenkin surullinen juttu. On sääli, että elämme yhteisössä, jossa ei ole tilaa erilaisuudelle ja sukupuolinen viehättävyys on nostettu niin tavoiteltavaksi asiaksi.
Suorastaan ärsyttävää on kuitenkin se, miten me laumana juoksemme milloin minkäkin pölhötyksen perässä ja omaksumme mukisematta sellaisen mentaliteetin, että A. Kun jokin tulee mahdolliseksi, se on välttämättä otettava käyttöön B. Kun tarpeeksi moni on uuden keksinnön omaksunut, siitä tulee vähitellen odotusarvo ja velvoite, joka koskee kaikkia muitakin, kokivatpa nämä tarvitsevansa tai haluavansa sellaista tai eivät.
Itse esimerkiksi olin hyvin pitkään sitä mieltä, että en tarvitse internetiä ja sähköpostia. Yliopistolla 1990-luvun lopulla olivat eri mieltä. Ei annettu vaihtoehtoja. Vielä pidempään taistelin kännykkäpakkoa vastaan. Lopulta tein kompromissin ja luovuin lankapuhelimesta (kun puhelinyhtiö siihen tarpeeksi painosti). Edelleenkään en silti suostu olemaan tavoitettavissa aina ja kaikkialla. Puhelin on usein eri paikassa kuin Krätyakka, eikä tyhjentyneen akun lataamisella ole kova kiire.
On toki olemassa sellaisiakin keksintöjä, jotka olen ottanut käyttöön innokkaasti ja ensimmäisten joukossa. Olisin vaan mielelläni vaatimassa ihmisille enemmän oikeutta valita itse asiat joihin hurahtaa.
Jos silmien laserleikkaus ei houkuta, on aika älytöntä, että esim. työnantaja ryhtyy alaiselleen semmoista suosittelemaan (moista olen kuullut tapahtuneen) tai hampaiden oikomishoitoa, valkaisua tai silikonirintoja - pelkästään sen vuoksi, että palvelutiskin takana istuisi toimitusjohtajan mielestä edustavamman näköinen asiakaspalvelija. Leikkipuhetta tai ei, niin asiatonta minusta...ja kohdistuu useimmiten naisiin.
Aika pahoin pitäisi päässä naksahtaa, että ryhtyisin kulmakarvojen paksunnusleikkauksiin aikoja varaamaan. Oi aikoja, oi tapoja. Kyllä vaan on mukavaa olla jo ulkonäköpaineista vapaa, vanha akka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti