sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Naistenpäivän edellä

Huomenna vietetään taas naistenpäivää. Tai ne viettävät, jotka näkevät moisessa jotain mieltä. Akkaa nimittäin ärsyttää ihan tavattomasti se, että tästäkin päivästä, jota alunperin alettiin viettää tasa-arvon edistämiseksi, väännetään nyt jonkinlaista äitienpäivän ja ystävänpäivän sukuista onnittelu-kukittelu-kakuttelu-lahjontapäivää.

En näe yhtään mitään onnittelemista tai juhlimista pelkästään siinä, että joku on sattunut syntymään kahden X kromosomin haltijaksi. Sama kyseenalainen onnenpotku kun on kohdannut puolta ihmiskuntaa.

Naisten elinoloissa ja oikeuksissa sen sijaan olisi parantamisen varaa lähes kaikkialla maailmassa - myös meillä (olkoot misogyyniset miesasiamiehet siitä mitä mieltä tahansa). Siihen tematiikkaan eivät ruusut ja lahjat istu, joten näpit irti naistenpäivästä kaikki kukka- ja krääsäkauppiaat! Kaikkea ei tarvitse vesittää ja hukuttaa vaaleanpunaiseen höttöön.

Ne naisetkin (joita muuten näyttäisi olevan tällä hetkellä kasvava joukko), jotka "nauttivat naiseudestaan" ja "pitävät hemmottelusta", johon naistenpäivä antaa jälleen pienen, mukavan tekosyyn, voisivat minun mielestäni perustaa itselleen ihan oman "naisellisuuspäivän". Kunnon markkinointikoneisto vaan käyntiin ja taas olisi yksi päivä lisää, jolloin voi hyvällä omallatunnolla satsata itseensä ja vaatia vähintäänkin poikaystävältä lahjoja ja erityishuomiota. Pah.

6 kommenttia:

wind-up toy kirjoitti...

Samanlainen päivä se on muiden joukossa, itselleni ainakin. Siksipä en odota Mieheltä minkäänlaisia eleitä, vaikka kyllä joku pieni hemmottelu maistuisi vaikka jokainen päivä ;)

Lukijaksi liityn, mielenkiinto heräsi. Ja näkyy löytyy sieltäkin päin lappalainen, kuten myös täältä.

vilukissi kirjoitti...

Samaa mieltä! Harmitti jokainen tekstiviesti, joka toivotti naistenpäivää, kun en kehdannut olla vastaamatta. Lyhin vastaukseni tais olla, että jepjep...sitten jo hävettikin.

Millan kirjoitti...

Voi tavaton, miten suloinen lapinkoira sinulla, wind-up toy :)

Onpa kiva kuulla, että joku muu on samaa mieltä, Vilukissi. Nolottaa minuakin olla tämmöinen ilonpilaaja tosikko, mutta kun oikeat asiatkin näyttävät nykyään peittyvän joka kohdassa kaupallisen hömpötyksen alle.

Herne kirjoitti...

2001 vuoden naistenpäivä
on a i n u t joka on jäänyt mieleen. Kun silloinen Dalmatian koiramme
pisteli poskeensa 1kg makeisia,
naistenpäivän lahjaa työpaikalta.
No, koirankakat oli ainakin
kiiltävissä koristeissa monta päivää!

isopeikko kirjoitti...

Hupsista, tuntuipa mukavan tutulta :)

Elegia kirjoitti...

Ideahan tässä on ihan kohdillaan, mutta ei ehkä toimi länsimaissa. Tulin juuri Sirokon blogista ja naistenpäivälle (ei kaupalliselle sellaiselle) kyllä olisi ihan oikeasti tilausta - vähän enemmänkin kuin vain yhden päivän verran. Ei tosin täällä länsimaissa, jossa naisen asema on jo hyvä.

Mutta tuo kaupallisuus on kyllä suoraan arsesta.