keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Kevättä ja koiranpentuja

Auto vissiin pissii...Miten lohdullista, että minun kivuistani ja voimattomuudestani huolimatta kevät etenee. Uutta elämää syntyy ja luonto herää kasvuun.


Soitin tänään terveyskeskukseen, kun toisen käden nivelet ovat turvonneet, eikä sormia enää saa suoriksi. Eivät tällä kertaa sentään nauraarätkättäneet, kuten viime kesänä, kun viimeksi soitin ajanvaraukseen. Sama oli silti tilanne tälläkin hetkellä.: vain yksi lääkäri töissä ja vain erittäin kiireelliset tapaukset hoidetaan.

Minä ilmoitin heti, että ei ole kiire. (Mitäpä minä toimivilla käsillä, kun ei mikään muukaan paikka enää toimi). Vasta jälkeenpäin alkoi taas harmittaa, kun hoksasin, että näinhän minä olen aina toiminut. Jos olisin aikoinani älynnyt pyytää ja vaatia, ehkä jotain olisi voitu hoitaa kuntoon, eikä kansantalous olisi menettänyt meikäläisessä veronmaksajaa näin varhaisessa vaiheessa.
Koiranpennut nauttivat lumesta. Ihanat, pehmeät palleroiset suorastaan pursuvat elämäniloa ja energiaa. Kun niitä pitää sylissä, lämpö siirtyy pörröturkista kipeisiin kämmeniin ja hymy pyrkii väkisikin suupieleen.
Unni, 6 viikkoa nuori lapinkoirapoika

6 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Voi että on niin hauskannäkösii hutkui ja kaunis torppa taustalla. Saisko siit joskus lisää kuvii? *Killittää silmii samallail ku toi sylis oleva koiruus*

isopeikko kirjoitti...

Itse se on puolensa pidettävä, peikko on kuullut. Pienet koiratkin pitävät, luulee tää :)

tiuku kirjoitti...

Kylläpä pennuilla on soma kotimökki. On ne niin lutusia olentoja, että monta lohdutusta saa itselleen pelkästään katsomalla niiden touhuja ja niiden tuhinaa kuunnellessa. Lohtu se on pienikin lohtu, kun sitä tarvitsee. Lämmittää kipeitä käsiä niiden silitteleminen. Tsemppiä!

vilukissi kirjoitti...

Ihana Unni.

Soita uudestaan ja sano, että nyt on kiire, jos sanotaan, että vain kiireelliset hoidetaan. Et sä sinne huvin vuoksi soittele!

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Niin hulluksi tämä maailma on mennyt, että kaikki kävelevät kilttien päältä.

Jaksamista

Suloisia karvapalleroita...:)

Millan kirjoitti...

Pitää joskus paremmalla säällä torppaa kuvailla, vaikka muistaakseni tästäkin blogista niitä jostain jo löytyy, Partapappa. On vaan niin paljon postauksia, ettei mitään enää löydä..;)

Se on vähän semmoinen juttu, että tarttis olla aika terve ja vetreä, että jaksaisi aina puolensa pitää tuolla terveyskeskuksessa, Isopeikko..

Juu, ne ovat tässä iässä kuin pieniä nalleja, tiuku. Kun saisikin tuota suloisuutta talteen tulevan varalle..

Aina tulee mieleen, Vilukissi, että siellä saattaa silti olla jonossa minua huonompikuntoisia, Olisi kamalaa viedä paikka joltain sellaiselta..

Olipas sinun blogissasi upeita kuvia ja tekstejä, Pitsit sekaisin :)