torstai 14. huhtikuuta 2011

Tappajatomaatti ja pelastajakurkku

Vähitellen alkaa jo kyrsiä tämä ravintotietouden ylenpalttinen tutkimustulva - tai ehkä ennemminkin tapa, jolla siitä uutisoidaan. Ihan tavalliset ruoka-aineet ovat yhtäkkiä "tappajia" tai pidentävät elämää jopa kymmenillä vuosilla ( uskokoon ken tahtoo).

Jokapäiväisestä sapuskasta löytyy muka yhtäkkiä ihmelääke milloin minkäkin taudin ehkäisyyn aivan kuin ihmisen elinaikaodote riippuisi vain yhdestä tekijästä. Fiksuimmat kirjoittajat muistavat sentään johonkin sivulauseeseen lisätä, että tietenkin sen omenansyönnin lisäksi pitäisi liikkua, pysyä ihannepainossa, karttaa stressiä ja mieluiten omistaa myös hyvät perintötekijät.

Eilen osui silmiin tekstinhöperrys jostain superkaroteenista (en taida muistaa edes sitä sanaa oikein. Pitäisiköhän juoda viinaa. Eilen bongasin niinkin älyttömän lehtiotsikon, jossa väitettiin alkoholin parantavan muistia. Tarkemmin tutkittuna otsikointi osoittautui tietenkin harhaanjohtavaksi), jota on niin porkkanassa kuin joissain vihreissä vihanneksissakin. Sillä piti elinajan pidentyä ainakin kymmenen vuotta. Harkitsin jo kaiken vihreän ja oranssin kantamista kompostiin jääkaapistani. En nimittäin välitä kituuttaa tätä elämää kipuineni päivääkään enemmän kuin on tarvis. Sen verran olen kuitenkin addiktoitunut porkkanoihin, etten raaskinut niitä lampaalle viedä.

Tänään osui sitten eteen tämä ja tämä. Kun kala on ainoa lihatuote, jota olen viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana lautaselleni kelpuuttanut ja omenoita syön lähes päivittäin niin, jos näihin juttuihin olisi uskominen pitäisi minun olla terve kuin pukki, eikä sydänviasta tai depiksestäkään tietoakaan..

No, samalta sivulta löytyi myös tämä, eli joku toinen tutkimus oli osoittanut, ettei se Omega 3 nyt ehkä masennusta ehkäisekään. Koittaisivat nyt päättää!!!

6 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mä oon sunkaa iha samaa mielt, kerranki, tos elämisasias. Emmäkää tääl yhtää sen kauempaa viitti kipuineni kituuttaa ku on pakko. No nyt joku sanoo, et eihä sun oo pakko, senku tapat ittes.
Tarkotin luonnollist kuolemist. Sit ku se tulee etee.
Tykkään syyä pal kasviksii. Tykkäsin jo kakarana ku se ei ollu muatii. Syön aitoo voita ja mahollisimman vähä käsiteltyy sapuskaa. Ainoona poikkeuksena on syränmerkil varustetut valmissapuskat, joita popsin yksin maal olles.
Ei, en osaa laittaa ruokaa. Oon kyl monestikki kokeillu, mut mun tuotokset ku ei kelpaa koirallekkaa, saati sit et meille ihmisille.

Parempii vointei sulle sinne ja eletää. Vaiks sit muitten kiusaks!!

Elegia kirjoitti...

Minulle on ihan minun omassa blogissani kerrottu, että enhän minä VOI olla terve, ellen syö kokonaan raakaravintoa. Itse mietin, miksi niin moni muu kuitenkin VOI olla terve, vaikka syö mitä ja miten sattuu.

Mutta niinhän se on, että kyllä ne muut tietää paremmin!

isopeikko kirjoitti...

Mitä epäselvempi tuo(kin) juttu on, sitä enempi tarvitaan tutkijoita. Omaa leipäänsähän ne raukat puolustavat.

vilukissi kirjoitti...

A.I.V.A.N. Huomasin itsestäni tässä taannoin, että käännän nopsaan pois sivuja, joissa vaahdotaan jonkun tuotteen puolesta tai vastaan.

Tulee aina siinä kohtaa mieleen tyttäreni kastepappi, joka sanoi vastasyntyneelle, että sinun päiväsi ovat luetut ja sinulla on nimellä varattu paikka taivaassa. Mun mielestä siinä oli ainoa totuus. Päivät ovat luetut jo syntymän hetkellä.

Mä uskon, että jokaisella tutkijalla on oma totuutensa. Aika aikaansa kutakin.

Niinku jo sanoitkin, että tervehän ja kivuton sunkin tulisi olla, jos on syönyt sitä, mitä "pitääkin"! Ja mun.

tiuku kirjoitti...

Näin monen vuosikymmenen jälkeen sitä huomaa, miten ruokateoria toisensa jälkeen kumoaa itsensä ajan kuluessa. Kaikki lisäaineet silti laittaisin pannaan.

Minz kirjoitti...

Nämä tutkimukset olen jättänyt jo omaan arvoonsa. Vähän väliä tulee yksi ja kohta toinen, joka kumoaa ensimmäisen. Pahimmassa tapauksessa.

Mutta jos ajattelee sitä, miten näitä tutkimuksia tehdään, niin kyllähän ne aika hataralla pohjalla monet ovat. Miten voit päätellä jonkun yksittäisen ihmisen tuloksen? Otat koehenkilöksi isommalla riskillä olevan (suku- tai ympäristörasitus) ja sitten vastakoehenkilöksi toisen vähemmällä riskillä. MUTTA kaikki riskit eivät toteudu, vaikka elämäntavat olisivat kummoiset. Ei voi oikeasti olettaa, että ykköshenkilö automaattisesti olisi sairastunut, jollei olisi elämäntapojaan muuttanut tai alkanut popsia uutta lääkettä, vaikka näin nyt testeissä tehdään. Kukaan kun ei voi varmaksi tietää, mitä kenenkin tulevaisuus tuo tullessaan.

Tästä asiasta ollaan myös kovasti tyttären kanssa kotona keskusteltu, kun koulussa faktatietona tiettyjä asioita kerrotaan. Että toki ne voivat olla faktaa siinä mielessä, että ko. tutkimus on tehty. Mutta MITEN se tutkimus on käytännössä toteutettu ja miten on tulokset analysoitu. Se onkin ihan eri asia.