tiistai 26. huhtikuuta 2011

Syödä ja säästää

Päättämättömyys ei ole aiemmin kuulunut Krätyakan paheisiin. Ennemminkin on menty kovaa ja kohti, eikä kaduttu mitään sen koommin, kun päätös on tehty. Jälkiviisautta ja jossittelua turhempaa ajankulua en tiedä vieläkään.

Jotain muutakin ikä on läskin ja vaivojen lisäksi silti mukanaan tuonut. Se, mikä saattaisi parhaimmillaan olla järkevää harkintaa ja maltillista kypsyttelyä alkaa meikäläisellä lähestyä jo hedelmätöntä jahkailua ja vatvomista. Yhä useammin tulee vastaan asioita, joiden äärellä juutun miettimään kadunko myöhemmin, jos valitsen väärin. Saanko parempaa tilalle, jos luovun tästä? Saanko tilalle ylipäätään yhtään mitään?

Kun ei ole sattunut saamaan selvännäkijän kykyjä, etukäteen moiseen on aika vaikea vastata. Eläminen vaatii rohkeutta hypätä tyhjän päälle, ottaa ensimmäinen askel kohti tuntematonta. Jossain vaiheessa matkaa suunta yleensä alkaa selkiytyä ja maisemat näyttää tutuilta. Vanhuusko sen rohkeuden on vienyt, vai olisiko tämä iän mukanaan tuomaa viisautta?

On aika keskenkasvuista kuvitella, että kakkunsa voi samaan aikaan syödä ja säästää. Mahtaakohan tämän blogin lukijoissa olla ketään muuta, jolle sen hyväksyminen on edelleen vaikeata?

3 kommenttia:

maiju kirjoitti...

Pisti hiukan miettimään mitä yrität kertoa.?!? Ajatuksia tuli itsensä muuttamisesta, sitä on vaikeaa tehdä kun on kaavoihin kangistunut. Vaikka pitäisi muuttua, niin tuttuun kaavaan on niin helppoa vajota vaikka se satuttaakin muita. Eli itseäni ajattelen, että perheessä olisi helopmpaa kun ottaisin asioita kevyemmin enkä aina motkottaisi läheisille niin paljoa :)

Millan kirjoitti...

Kyllä minä pohdin tätä asiaa aika yleisellä tasolla, maiju. Olisi niin paljon asioita , joihin voisi muutosta toivoessaan yrittää tarttua, mutta en enää uskalla, kun en tiedä olisiko minulla voimia kantaa valintojeni seurauksia. Ihan konkreettisesti olen pohtinut myös kaikkien muiden paitsi koirablogini lopettamista. Voimat kun vähenevät kaiken aikaa ja olisi viisasta käyttää ne johonkin sellaiseen, joka tuottaa sekä itselle että muille optimaaliseti iloa ja hyötyä. Aina ei vaan ole helppoa arvioida, mitä se olisi..

maiju kirjoitti...

Ymärrän, vaikeita päätöksiä. Mulla fyysinen puoli vielä toimii toistaiseksi, se on tuo mieliala kun menee vuoristorataa, ensimmäkseen yläilmoissa, niin ainakin luulen. ;)