lauantai 10. lokakuuta 2009

Son ny loppu

Son ny loppu - tai oli jo viime maanantaina - nimittäin tämä krätyyly. Niinku moon täällä marmattanu, mua on aika pitkään jo aharistanu tämä samojen asiootten vatvominen päivästä toisehen. Tottahan krätäjäminen tuloo tällääseltä kipuulevalta ongelmakimpulta ihan luannostansa, sei oo ongelma, mutta se sitte on, kun emmä aina kehtaa seuraavana päivänä lukia, miton tullu oikeen kauhian olon kouris näppikseltä päästeltyä.

Tottahan mä tahtoosin sekä itteni että maaliman parantaa. Mialuusti oikeen nopiaa ja iliman ikäviä sivuvaikutuksia. Sei ny vaan taira multa onnistua.

Ensi mä meinasin, jotta paiskaan hevonkuusehen koko tämän plokini, mutta kun se perkules jäi tuanne bloggeriin roikkumaan ihan ku kurillansa ja muistutteli aina hallintapaneeliin kattuessa, jotta tän voi viälä yhyreksänkymmenen vuarokauren kulues poistamisesta palauttaa entisellensä. Mua se pänni tosi lujaa, kun molisin halunnu taas kerran jättää koko roskan kertahuitasulla taakseni niinku mullon muissakin asioos aina tapana.

Sitte rupes viälä tulemahan melekeen tuluvimalla sähköpostia aiva ihanilta ihimisiltä, jokkoli nähny suuren vaivan ja teheny salapoliisityätä jo pelekän sähköpostiosootteen löytämises. Monet sanoo, jotta haluaas viälä lukia näitä tekstejä, mutta pääasias noli hualissansa, jotta oonko mä ny sitte viimeenki kuallu.

Mua sellaanen vähä hävetti ja liikuttikin kovasti. Hävetti sen vuaksi, etten mä ny halunnu olla kellekkään vaivaksi, enkä herättää minkäänlaista hualta tai huamiota. Se tuntuu kumminkin kauhian hyvältä, kun niin moni uskalsi kirijoottaa melekeen viaraalle ihimiselle (kyllähän musta varmahan aika selekiä kuva täältä plokiista löytyy ja sehän mua vähä siappaakin. Ei oo hauskaa kattua ittiänsä tällääsestä peilistä ja nähärä karua totuutta) ja ilimaasi välittävänsä.

Nii, jotta mä ny sitte palautin tämänkin vanhan plokini bittitaivahalle avaruusromuna kummittelemahan. En paa enää plokilistalle, eikä tuu uusia päivityksiä. Linkillä tänne pääsöö mun koiraplokistani ja sellaasesta uuresta yhteisplokista (Kahden talon tarinoita), joka meillon siskoon kans justihin perusteilla. Aukiaa, kunhan saaraan se julukaasukuntohon. Sen olis kumminki tarkootus olla hiukka erilaasta jutustelua ku tämä mun jokapäiväänen krätyylyni, jottemmä tiärä löytyykö siältä mitää tämän plokin lukijoolle. Mun siskoni on kumminkin paljo pareet kirijoottamahan ku minä ja muutenki mukava tyyppi. Käykää joskus vilikaasemassa, jos kiinnostaa.,

Vaikken mä mikää kauhia halaalemaan ookkaan, niin sellaasen virtuaalisen ,oikeen lämpöösen ja kiitollisen halin, voisin ny siunatuksi lopuksi lähettää kaikille ystävällisille lukijoolleni, joita mun kerkes tulla jo ikävä. Tiätysti mä lujen erelleen muitten plokeja ja kommentoinki aina kun jaksan, mutta krätyylyjen ja jokapäiväästen multipäivitysten aika on ny ohi. Tämä Akka aikoo hakkia virtuaalisen lisäksi myös ihan oikian elämän.

21 kommenttia:

Famu falsetissa kirjoitti...

Iloisiin näkemiin "Kahden talon tarinoissa"!

Saima kirjoitti...

Ok, ihmettelinkin mihin katosit. Kun on tarpeeksi kräätyillyt, niin voi tosiaan jossain vaiheessa tulla sellainen olo, että se tie on kuljettu loppuun. Mun mielestä kränäämisessä itsessään ei kuitenkaan ole mitään pahaa. On hyvä saada itsestään ulos hankalia tunteita ja ajatuksia. Silleen ne saa paremmin hallintaan.

Mäkin tuun kurkkimaan tuohon uuteen paikkaan.

Janne kirjoitti...

Hei ja kiva kun elät! : D
Tarkootan sitä, kun ehdin miekin haeskella muutamaan otteeseen ja tuumin jotta mikäs nyt tullut on kun hukassa molemmat blokit sinulta. Kiva kun laitoit esille tämän! : )

Celia kirjoitti...

Voi hyvä tavaton, Millan, minkä teit. Poistit blogisi ihan tuosta vaan enkä minä tiennyt mitään. Onneksi palautit sen ja tulit kertomaan, mitä haudot mielessäsi, niin ehdin tänne lukemaan kuulumisiasi. Olisin muuten ihmetellyt ihan kauheasti, minne olet kadonnut.

Virtuaalihalaus itsellesi. Krätyilyäsi olen seurannut mielikseni, vaikka viime aikoina kommentoimiseni (ja netissä olemiseni yleensäkin) on jäänyt vähäisemmäksi. Onkin ilahduttavaa lukea, ettet ole ihan kokonaan hylkäämässä blgistaniaa ja blogiystäviäsi. Jään odottamaan uutta blogiasi. :)

Niina kirjoitti...

Mäkin kerkesin ihmetellä, mihin sun blogis oli hävinnyt. Ajattelin et joku virhe jossain, mut oliki kysymys näin vakavasta asiasta. Hyvä että tulit järkiis!

Arjaanneli kirjoitti...

Onneksi on koiruudet, jotka kertovat kuulumiset!

-stjtr- kirjoitti...

Kiva, kun vielä kuitenkin kävit sanomassa heihei. Ikävä tulee.

Anonyymi kirjoitti...

Nojotta tässä ehti ittekki ihmetellä, minnee sää oikee katosit! =)

Tyy

BamiellaJ kirjoitti...

Kiva, kun annat Blogisi Akka krätisee vielä olla blogistaniassa! Vai niin että hyvästejä olet jättämässä tälle blogille. Mutta iloisiin tapaamisiin sitten siellä "Kahden talon tarinoissa" ! Ihanaa, ettet kokonaan katoa blogimaailmasta ja onhan sentään Seita ja Usma, jotka kertovat missä mennään.

©RBonny kirjoitti...

Hyvä kun palasit kertomaan, kun tässä on kyllä ollut vähän huolestuneita ajatuksia useamman päivän ajan.
Kuulostaaa hyvältä idealta vaihtaa blogin suuntaa välillä.
Lukitsin omatkin runoblogini, kun haen uutta suuntaa.

Kirlah kirjoitti...

Vai niin päätit lopettaa tämän blogin pitämisen. Kiva, että annat sen olla kuitenkin olemassa. Tavataan uudessa blogissasi.

Ofelia kirjoitti...

TÄÄ ON TÄÄLLÄ!!!! Jee! Tulin huvikseni kattomaan mihin sun kommenttisi linkistä pääsee enkä ollut silmiäni uskoa kun se tulikin tänne eikä koiruliineille. Tuijotin vaan....

Onpa hyvä että palautit tän, koska täällä on niin paljon hyviä mietintöjä ja kaikkea. Harmittelen edelleen ettei tää päivity - mut eiks se niin menee että koskaan ei saa sanoa ei koskaan? ;-)

Ja kyllähän se aina huolettaa jos joku blogiystävä katoaa simsalabim. Ainakin tällasta joka aina pelkää pahinta! =D

Mari kirjoitti...

Oikea elämä on ihan yliarvostettu juttu :)

Mutta pääasia on kuitenkin, ettet katoa kokonaan jonnekin!

Anu kirjoitti...

Minäkin olin yksi huolestuneista. Tämän blogisi hävittyä noin vaan yhtä äkkiä hätäännyin ja yritin löytää sinua googlettamalla jostakin. Kiitos isosti, kun palautit blogisi tänne kaikkien luettavaksi ja ennen kaikkea kerroit, että kaikki on ihan hyvin.

SusuPetal kirjoitti...

No, löytyi -ihmettelinkin mihin olet kadonnut.

Elegia kirjoitti...

No voihan nenä! Onneksi sinua on sentään muualla tarjolla, siellä sisarblogissa :) Halaan!

Minä kyllä pidin suunnattomasti tästä sinun blogistasi - tartuit usein ajankohtaisiin aiheisiin.

liskonainen kirjoitti...

kuulehan millan,aina ei voi itse päättää asioistaan.

olen minäkin iloinen tästä palautuksesta, olen toisenkin kerran palannut vahoille krätinöillesi ja harmittelin kun ne näyttivät olleen mennyttä kalua.

katsos kun usma ja seita eivät sittenkään sinua henkilökohtaisesti korvata.

palaillaan ja halaillaan.
herran siunaus seuratkoon sinua.

Anonyymi kirjoitti...

Ei muuta ku tapaamisiin!

H H kirjoitti...

Aijaa! No mutta oli kiva lukea krätyilyjä, sen minkä ehdin.

Hallatar kirjoitti...

Tiedän... On vaikeaa sulkea blogia. =)

En kuitenkaan halua siun blogisi katoavan...

Hallatar kirjoitti...

=)


Krätyilytkin o vat ihan sallittuja aiheita.


Onnellista joulua siulle. =) <3