Tänään on henkilökohtainen mikrokosmokseni taas aivan viturallaan. Harmit alkoivat jo eilen, kun Vinskikissa oli koko muhkeudessaan köllötellyt vessan lavuaarissa niin, että allas oli hieman irronnut seinästä ja reunalle asettamani vesilasi lasketteli sirpaleiksi altaaseen. Siinä rytäkässä sain käsiini haavoja ja etusormeeni pienen sirun, jonka en huomannut jääneen nahan alle ennen kuin se nyt ilmeisesti on alkanut koteloitua ja pistää ikävästi aina, kun kosken sormella jotain.Mies toi illalla pyynnöstäni kauppareissulta lohtusuklaata, jonka havaitsin heti avattuani hieman epäillyttävän näköiseksi. Mutustelin kuitenkin muutaman palan ennen kuin maku ja kertaalleen sulanut ilme alkoi toden teolla ärsyttää. Päiväystä vilkaistessani huomasin sen vanhentuneen ja puoli vuotta sitten.
Jossain suuremmalla paikkakunnalla ja isomman ostoksen kera saattaisi mieskin aktivoitua lähtemään tuotteen kanssa takaisin kauppaan. Täällä ei kuitenkaan oikein viitsi, kun Siwan kassatätejä tulee muutenkin sääli (työajat ja -olot ovat aika vaativat) ja ruokakauppoja on vain kaksi. Jos siis toisen myyjät moitteillaan suututtaa, jää aika vähän valinnanvaraa ostoksille.
Yökin kului taas vaihteeksi valvoskellessa. Koiravanhus ja tuleva äitikoira pyysivät vuorotellen pihalle pissalle. Minun vatsakipuni paheni kaiken aikaa ja aamulla verta tuli taas molemmista päistä.
Pakkasmittari näyttää -24. Niinpä virittelin takkaan tulen. Siinä puuhassa paljastui se viimeisin harmi, joka tuntuukin ylitsepääsemättömimmältä, sillä siitä tuskin pääsemme enää koskaan eroon: takan reunaan on jostain ilmaantunut tuommoinen kauhea, suuri, rasvaisen näköinen tahra. En käsitä, mistä tuollainen on voinut tulla. Mieheltä asiaa on turha tiedustella, sillä hän kieltää aina kaiken. Ei muista, ei ole koskaan jättänyt mitään sotkuja minnekään, eikä varsinkaan ole syypää mihinkään vahinkoihin.
Voi, miten pieniä tämmöiset harmit ovatkaan suurten rinnalla! Tottahan minä sen tiedän ja ymmärrän, mutta saisinko nyt edes hetken puhista harmiani ja kirota kohtaloani.
Menen ensin oksentamaan. Sitten etsin kaikki mahdolliset puhdistusaineet tiskiaineesta dynamiittiin ja käyn tuon tahran kimppuun. Tarkoitus oli kyllä kirjoittaa ihan jotain muuta, mutta siitä sitten, kun katse taas yltää oman navan tienoilta etäämmäs.
5 kommenttia:
Välillä saa kiukustua pienistäkin asioista. Varsinkin jos ne kaikki kasaantuvat. Ihan oikeutettua puhinaa päästelet, Akka. :) Toivottavasti olo helpottuu, josko vaikka saisit tuoreempaa lohtusuklaata? Tuon tahran kanssa tsemppiä, meidän leivinuunin kylkeen vastaava tuli joskus.. 7 vuotta sitten? On siinä edelleen..
Jos se läntti on rasvaa, ni se lähtee siit ku laitat talouspapruu puhast viinaa reilusti ja hinkkaat sil. Toista uuellee, ku edelliin alkoholi on haihtunnu. Apteekist saa, isopropyyli tai A12t nimel. Lähtee, uskovvaa!
Ja kipeet saaki kiukutella enempi ku muut, sehä o päivänselkeetä!
Anna kuule palaa vaan kenkutusten kanssa, se nääs helpottaa kummasti. Meilläpäin sama juttu kauppojen kanssa, kaks kauppaa eikä kehtaís millään leimautua valittavaksi ämmäksi. Joskus tosin tulee kuitenkin kenkkuiltua vähemmän sivistyneesti. Kynttilöistä muuten jää messevät rasvat vuolukivisiin uuneihin, jos sattuu steariinit roiskumaan. Tsemppiä..
En ol huamannu sun suuremmin valittavan, vaik ussen tääl käyn. Joskus vaa suuremmat asiat viä voimat ja sit pikkuasiat tuntu olevan jo liikka. Eikä vanhentunnu suklaa ol piän asi. Mun miälest.
Vuolukivestä olen tahrat saanut pois "vuolukiven puhdistusaineella) joka on suihkutettava juttu. Valmistaja näyttää olevan Pentisol Ky Järvenpäästä. Toivottavasti saa tämän verran mainostaa. En tiedä edes mistä purkki meille tullut, olisiko saatu takkakauppiaalta... terveisin Sisko lukijasi pohjanmaalta
Lähetä kommentti