torstai 20. tammikuuta 2011

Se, joka pääsi karkuun..

Kuallaksenikaan en muista, mikä oli se kualematoon irea, jonka tuasta Partapapan erellisehen kirijootukseen jättämästä kommentista sain.

Jotaki elämää suurempaa se varmasti oli, mutta karkas taivahan tuulihin, kun en heti älynny pyyrystää sitä paperille. Niinhän niille parahille ireoille tuppaa käymähän - justihin niinku suurimmille kaloollekkin ja täyrellisimmille pualisoeherokkahille... tai niin oon ainaki kuullu väitettävän..

Ehkä siinä postausireassa oli jotaki siitä, kuinka vaikiaksi ihiminen osaa elämänsä teherä, vaikkei eres hampahat irves yritä.

Yks varma konsti saara olonsa tukalaksi on aina orottaa liikoja itteltänsä ja muilta. Toinen yhtä pahan sopan perusaines on sitte se toinen ääripää, eli se, ettei orota yhtään mitään keltään, ei usko omihin maharollisuuksihinsa, ei ota vastuuta, ei luota toisihin, eikä eres minkäänllaisihin korkiampiin voimihin.

Ehkä jonkullaanen hyvinvoinnin avain täs asias vois olla sellaanen ihan vanahanaikaanen tasapaino, elikkäs harmonia. Notta teherähän se, mikä voirahan niin hyvin ku voirahan, aina ku voirahan ja muutoon ollaan ku Ellun kanat...

Tuata jäläkimmäästä mä lähären ny harjoottelemahan, kun en tällä hetkellä muuta jaksa. Ehkä huamenna sitte jotaki tolokullisempaa tekstiä ja ihan suamenkiälellä..

7 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

*Hymyilee* Oliha mukava kirjotus, ellunkanana täälkii oltii, kolmeppäivää maal kissojen ja koirankaa.

Aila kirjoitti...

Mun kans käy nuon, jos ei ny aiva joka päivä, niin useen aijoon kumminki. Muttei ne mun hukkahan mennehet inspiraatiot ja ajatuksen tyngät vissihin ollehekkaa mitää ruurinkeksimisiä.

maiju kirjoitti...

Hehhehehhe.... etelänkaupunkilainen tykkää niin tosta murteesat. Hitaasti kyllä luen et ymmärrän jotain :)

Nettimartta kirjoitti...

Niin ja kun on saanut sen mahdottoman etevän ajatuksen ja tällännyt sen paperille otsikoksi, että voi siitä sitten nyhtästä hyvän jutun tuonnenpana. Vaan kuinkas siinä käy? Seuraavana päivänä ihan pitää hämmästellä, että mitähän järjen valoa tossa otsikossa on ja mitä siitä piti repästä. Että silleen...

maiju kirjoitti...

Hei sinulla on tunnustuksia sivullani, olet sen ansainnut, hae omasi pois ja jatka omille kavereille :) Maiju Männiköltä

vilukissi kirjoitti...

Joo, siksi mulla onkin usein pieni kirja laukussa mukana...mutta usein käy niin, että ajattelen, että laitan kuningasajatuksen siihen het ku ehdin...ja sitten...poks...kaikki katoaa muistista, kun ottaa kirjasen käteen...meillä on liikaa ajatuksia, alkaa olla välillä kovalevy täynnä...huoh.

Unknown kirjoitti...

Jaa et toinen kommentti samaa kirjotuksee mut kolmisen kuukaut myöhemmi...

Luin noi sun murteel kirjottamat aikanikuluks...

Vaik sä välil sanot ettei oo mitää kirjotettavaa ja ketä sun kirjotukses kiinnostaa. Samallaiselt se mustki ain välil tuntuu. Ei irtoo teksti ja inhoo koko paskaa plokiaa.
Miks hemmetis tuli ees alotettuu koko perkeleen plokikirjottelu.
No, mul tää on tapa saaha päätä selvitettyy. Muutaman kuukauen ku on makoillu ja samaa kattoo kattellu, telkkaa en oo kattonnu ku ohikulkiessain, kirjoi ei kans aina jaksa lukee vaik jonku kirjan voi lukee uuellee vuoden välein, niiku teenki. Huovisen Veikon Kylän koirat.

Nii, taas mä eksyin aiheesta, sustahan mun piti kirjottaa eikä taas ittestäni. Omahyväin paska.

NII, mä oon ainaki kovin tykänny sun kirjotuksista. Meinas parku päästä ku lopetit kahentalon... mut se et jatkoitki tääl teki kovin iloseks.
Kiva ku kirjotat, oli aihe sit vaik mikä.
Nyt kyl lopetan.