keskiviikko 25. elokuuta 2010

Nalle kainalossa


Kylläpä hymyilytti kun luin hellyttävän uutisen, jossa kerrottiin, että useampi kuin joka kolmas britti menee nukkumaan pehmolelua halien. Hihitys meinasi kääntyä jo vähän ivalliseksi ja tuumailin, mahtavatko ne käyttää uniriepuakin.

Sitten hoksasin, että pehmolelujahan minullakin on vuode niin täynnä, että välillä on ihan vaikea mahtua itse sekaan. Teddykarhuista ei varmaan lähde lakanoihin edes yhtä paljon karvaa kuin näistä minun nukkumakavereistani, eikä kuratassuista ole riesaa.

Hämärästi muistan vielä ajan, jolloin ajatuskin jonkun elikon kanssa nukkumisesta tuntui epähygieeniseltä ja iljettävältä. Eipä tunnu enää, enkä ikipäivänä voisi unohtaa näistä yhtäkään hotelliin tai muualle, kuten nuo britit kuulemma tekevät nallukoilleen..

8 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Mä kans satuin bongaamaan tämän uutisen Bjarne Kalliksen fb-sivulta. Mä olen itse yleensä se pehmonalle.
Olipa jotenkin vänkää lukea, että sua olisi joskus iljettänyt karvat tms. Kas kun eilen just kollega kertoi, miten häntä iljetti kouluretken valvojana, kun hänen kanssaan punkanneet pikkuneidit eivät siivonneet pitkiä hiuskarvojaan pois laivan vessasta. Mä olin ihan hiljaa, kun hän jatkoi, ettei heillä kotona tule kysymykseenkään, että joku toisi kamman, harjan tai pompulan keittiöön...

Hauska sanavahvistus twohogs, vähän niinku kaksi possua, sinä ja minä ;-)

Millan kirjoitti...

Äh, ethän sä ole pehmonalleksi ollenkaan tarpeeksi karvainen, etkä pehmeäkään, Aila....ja kuten tiedät, en ole mikään hygieniahysteerikko. Karvat ja lemmikkien hilse vuoteessa vaivaa ja inhottaa lähinnä näiden allergiaoireiden vuoksi. Pitäisi jaksaa siivota useammin..

Polga kirjoitti...

Live-pehmolelun (Vinski) lisäksi sängyssäni makoilee Krokso-krodiili ja Lohikärme nimeltä Anselmus ;D Eikä yhtään hävetä...

Tosin minä olenkin outo jo muutenkin!

vilukissi kirjoitti...

Nukkuisin rakkaan kotieläimen kanssa, jos sellainen vielä olisi!

Aila kirjoitti...

Kyllä mä kuulemma olen pehmeä, paikkapaikoon. Ja toisinaan karvainenkin, kun jää säärikarvat ajelematta.

Liiolii kirjoitti...

Sylvi-kissa siirtyy aamusella aina sänkyyni. Se yrittää herättää minut, että saisi ruokaa.

mm kirjoitti...

Suomalaiset eivät myöskään ole tottuneet makkaratyynyihin, jotka ovat monessa maassa ihan tavallisia "pehmoleluja" yöllä kainalossa. Ruotsissakin niitä on, toin kerran pieniä pehmeitä sellaisia sieltä joululahjoiksi.

Nelmi kirjoitti...

Hei, kamalan pitkästä aikaa!
Pakko tähän on kommentoida heti kun kerran tulin lukeneeksi..minulla on myös ollut se suloinen Kultsi selkäni takana nukkumassa ja tassuttamassa selkääni kipeistä paikoista. Eipä ole enää, vielä viime yönäkin kun menin nukkumaan tuli ikäväitku. Häpeilemättä kehtaan tunnustaa, että ihan tavallinen nalle minulla on nyt kainalossa, sellainen pehmoturkkinen, mikä vähän tuntuu samalta kuin Kultsin turkki.
On meille kyllä kissa hankittu eläinsuojeluyhdistykseltä, ihan kiva katti, ei vain nuku vieressäni, eikä ole oikein syliläinenkään. En tiedä onko luonne niin touhukas vai onko syynä entiset kurjat oltavat. Se kun on pelastettu rääkkäykseltä, sillä on häntäkin mennyt poikki. Toivvon, että se ppii luottamaan enemmän meihin vähitellen ja on vapaaehtoisesti syliteltävänäkin. Lattialla sitä voi kyllä silitellä ja se kehrääkin ihan hirmuisella äänellä. Kiva sen leikkejä on katsella, mutta ei se ikävää silti vie.
En tiedä milloin saan blogiani päivitettyä, joten toivottelen sinulle hyvää jatkoa ja siunattua syksyä.