Sitä itteänsä

Vasta kuudes postaus ja jo kahden otsikossa puhutaan paskasta. Päällimmäinen syy moiseen mauttomuuteen on tietenkin se, että meikäläisen elämä kertakaikkiaan tuntuu nykyään useimmiten paskamaiselta. Jatkuvat kivut, depis ja syyllisyys, menetetyt mahdollisuudet ja toivottomalta näyttävä tulevaisuus. Aina sika syitä keksii: maa kova, kärsä kipeä, sanotaan vanhassa sananlaskussakin.

Kepeämpi syy tiheälle paskastapuhumiselle lienee henkilöhistoriani ja kulttuuritaustani. Vaikka olen asustellut kolmellatoista eri paikkakunnalla, juureni ovat syvällä Pohojanmaan peltojen mullassa, eikä pellot tunnetusti ilman lannoitusta kasva. Paska on läsnä niin konkreettisina aistielämyksinä naapurin pelloilta kuin puheen höysteenä arkisissa sanonnoissa.

Täälläpäin puhutaan suoraan ja suurilla kirjaimilla, eikä kuulemma turhaan jauheta paskaa selän takana. Sellaisen kuvan täkäläiset ainakin haluavat itsestään antaa. Oma kokemukseni on toisenlainen. Vaikka ahdasmielisyys rehottaa lakeuksilla ,oman käsitykseni mukaan ,aivan yhtä laajasti kuin muuallakin, on täällä sentään tilaa hengittää ja pysytellä poissa tiukkapipoisten tieltä. Erimoista on kaupungissa, missä naapurilla seinän takana on vahva mielipide säädyllisistä nukkumaanmenoajoista, sopivasta lemmikkieläinten määrästä ja soittoharjoitusten volyymista ja valitettavan lyhyt matka käydä ilmaisemassa se.

Pohjanmaalla kaikki on suurta ja leviää: talot, puheet, peltoaukeat ja emäntien ahterit. Täällä on helppoa lähteä kylälle köntystämään, kun vähintään joka toinen aikuinen on aivan yhtä paksu ja vanha kuin minä itse. Toista se on pääkaupungissa, missä rumat ja rupsahtaneet ilmeisesti komennetaan nykyään piiloon siksi aikaa, kun me maalaiset tullaan sinne visiitille.

Jälleen kerran huomaan, että ajoittain niskaan satavasta paskasta huolimatta on jotain, mistä voin olla kiitollinen. Tämän olen saanut valita itse., tai en tiedä olisinko saanut, mutta valitsinpa kumminkin, nimittäin asuinpaikakseni maaseudun, vaikka muitakin vaihtoehtoja tuli kokeiltua.

Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Jos nykyiset politiikassa päättävät sen ratkaisevat, tulevaisuudessa yhä harvempi voi valita. Jos aluellinen keskittäminen jatkuu tällaisena ja säätelemätön markkinatalous saa rauhassa lakkauttaa syrjäseuduilta työpaikat, täytyy kai meidän kylähullujen ja yhteiskunnan elättienkin täältä metsän kätköistä kömpiä ihmisten ilmoille ja tukkia pääkaupungin asuntojonoihin leipää ja palveluita hakemaan. Mitenkähän sitten suu pannaan heillä ja meillä.. Enpä välittäisi olla näkemässä...