Odotin jo pahanilkinen virne suupielessä, että pääsen naureskelemaan, kuinka liukas keli taas yllätti ruuhkasuomalaiset. Monena vuonna olen nimittäin äimistellyt, kuinka se talvi aina muka onnistuu yllättämään, vaikka se melkein joka vuosi tulee.
Ei kai pääkaupunkilaiset tavallista tyhmempää ja lyhytmuistisempaa joukkoa voi olla. Silti siellä on viime vuosina joka syksy sattunut valtavasti ojaanajoja ja kehätiellä ketjukolareita heti, kun ensimmäiset jäät ja loskat ilmaantuu. Jospa autoilijoita vaan on siellä niin paljon, että yhteenlaskettu yllättyneisyyden määrä tuntuu suurelta, tai ehkä medialla on nykyään tapa levikin kasvattamiseksi liioitella ihan kaikkea... Tiedä häntä. Ehkä on kohteliaampaa uskoa jälkimmäiseen.
Tällä kertaa pilkka kalahti omaan nilkkaan, kun ensiräntä ryöpsähti enimmäisenä tänne. Eilen katkesi nettiyhteys. Tänä aamuna meni sähköt ja äsken luin uutisista, että joku linja-autokin on jo ehtinyt keikahtaa kumolleen ojanpohjalle matkalla naapurikunnasta tänne. Kylällä kaikki tiet ovat auraamatta ja ihmiset kahlaavat jalkakäytävilläkin nilkkojaan myöten loskassa. Niin, että se meidän pohjoisempien asukkaiden fiksuudesta ja kyvystä varautua talvikelien tuloon.
Talvirenkaat omaan autoon tuli vaihdettua eilen, mutta mistäs saatais emännälle lumiketjut. Kolmen koiran kiskomana sitä mennään välillä tuolla tienpenkalla niin, että räntä roiskuu.
Ei kai pääkaupunkilaiset tavallista tyhmempää ja lyhytmuistisempaa joukkoa voi olla. Silti siellä on viime vuosina joka syksy sattunut valtavasti ojaanajoja ja kehätiellä ketjukolareita heti, kun ensimmäiset jäät ja loskat ilmaantuu. Jospa autoilijoita vaan on siellä niin paljon, että yhteenlaskettu yllättyneisyyden määrä tuntuu suurelta, tai ehkä medialla on nykyään tapa levikin kasvattamiseksi liioitella ihan kaikkea... Tiedä häntä. Ehkä on kohteliaampaa uskoa jälkimmäiseen.
Tällä kertaa pilkka kalahti omaan nilkkaan, kun ensiräntä ryöpsähti enimmäisenä tänne. Eilen katkesi nettiyhteys. Tänä aamuna meni sähköt ja äsken luin uutisista, että joku linja-autokin on jo ehtinyt keikahtaa kumolleen ojanpohjalle matkalla naapurikunnasta tänne. Kylällä kaikki tiet ovat auraamatta ja ihmiset kahlaavat jalkakäytävilläkin nilkkojaan myöten loskassa. Niin, että se meidän pohjoisempien asukkaiden fiksuudesta ja kyvystä varautua talvikelien tuloon.
Talvirenkaat omaan autoon tuli vaihdettua eilen, mutta mistäs saatais emännälle lumiketjut. Kolmen koiran kiskomana sitä mennään välillä tuolla tienpenkalla niin, että räntä roiskuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti