Neljä vuotta olen nyt ollut eläkkeellä ja kaiken aikaa voihkinut surkeata tilaani. Olen hinkunut takaisin töihin. Haluaisin olla hyödyksi, tarpeellinen, aktiivinen ja ansaita itse oman toimeentuloni. Mä lopetan sen nyt.
Tästä hetkestä lähtien lupaan muistaa asian toisen puolen: työelämän tappotahdin, ikävystyttävät rutiinityöt, takkuiset ihmissuhteet, epäreilut pomot, epävarmuuden työsuhteen jatkumisesta, kilpailun, selkään puukottamisen ja ällöttävät pimeät talviaamut, jolloin auton kaivamiseen kinoksesta pitää varata puoli tuntia aikaa.
Viimeisen vuoden aikana on tuttavapiirissäni ajautunut vakavaan työuupumukseen monta sellaista ihmistä, joiden kohdalle en olisi sitä kuvitellut. He kaikki ovat miehiä ja vointi on päässyt todella huonoksi, ennenkuin he ovat hakeneet ja saaneet apua. Joidenkin kohdalle apu ei ehtinyt ajoissa..
Koskaan ennen maailman historiassa ei meillä täällä länsimaisissa hyvinvointivaltioissa ole ollut näin paljon materiaalista hyvää. Sotaa, nälänhätää ja laajamittaisia luonnonmullistuksiakaan ei Suomessa ole ollut moneen sukupolveen.
Mistä kumpuaa tämä suunnaton pahoinvointi, aggressiivisuus, itsekkyys ja välinpitämättömyys, joka monilla mittareilla mitattuna on viime vuosikymmeninä lisääntynyt?
Ehkä en sittenkään kaipaa takaisin työelämän raadolliseen todellisuuteen. Ehkä se, mitä olen kaikki nämä vuodet kaivannut, on jokin ideaali utopia, ruusunpunainen harha, jota hetken elin, kun ehdin olla niin vähän aikaa unelma-ammatissani.
Ehkä nyt on aika etsiä uudenlainen unelma.
Tästä hetkestä lähtien lupaan muistaa asian toisen puolen: työelämän tappotahdin, ikävystyttävät rutiinityöt, takkuiset ihmissuhteet, epäreilut pomot, epävarmuuden työsuhteen jatkumisesta, kilpailun, selkään puukottamisen ja ällöttävät pimeät talviaamut, jolloin auton kaivamiseen kinoksesta pitää varata puoli tuntia aikaa.
Viimeisen vuoden aikana on tuttavapiirissäni ajautunut vakavaan työuupumukseen monta sellaista ihmistä, joiden kohdalle en olisi sitä kuvitellut. He kaikki ovat miehiä ja vointi on päässyt todella huonoksi, ennenkuin he ovat hakeneet ja saaneet apua. Joidenkin kohdalle apu ei ehtinyt ajoissa..
Koskaan ennen maailman historiassa ei meillä täällä länsimaisissa hyvinvointivaltioissa ole ollut näin paljon materiaalista hyvää. Sotaa, nälänhätää ja laajamittaisia luonnonmullistuksiakaan ei Suomessa ole ollut moneen sukupolveen.
Mistä kumpuaa tämä suunnaton pahoinvointi, aggressiivisuus, itsekkyys ja välinpitämättömyys, joka monilla mittareilla mitattuna on viime vuosikymmeninä lisääntynyt?
Ehkä en sittenkään kaipaa takaisin työelämän raadolliseen todellisuuteen. Ehkä se, mitä olen kaikki nämä vuodet kaivannut, on jokin ideaali utopia, ruusunpunainen harha, jota hetken elin, kun ehdin olla niin vähän aikaa unelma-ammatissani.
Ehkä nyt on aika etsiä uudenlainen unelma.
6 kommenttia:
Tuo on oikeaa puhetta. Ihminen on aivan tarpeellinen ja hyödyksi, vaikkei työelämän oravanpyörässä olekkaan. Hyviä eläkepäiviä:)
Hyvä!
Just! Vaikka olenkin ihan vähän kade sulle, ihan pikkisen vaan...
Hyvä että päädyit noihin aatoksiin. Uusi unelma voi yllättäen leijailla ja laskeutua päähän suloisen tekemättömyyden jälkimainingeissa, kuten minulla- ainaisella suorittajalla. Nyt haaveilen kaiholla uutta suorittamattomuuden aikakautta.
Hyvä Millan! Nasevia sanoja!
Täytyy sanoa, että jokin tämän maan (maailman?) työelämässä mättää. Liian moni uupuu, ja liian moni hyvä asia jää tekemättä, koska ihmiset ovat töiden takia kiireisiä.
Hyvä päätös. Uudenlainen unelma selkiytyy varmaan aikanaan. :)
Työelämästä eläkkeelle jäämiseen tottuminen vie oman aikansa. Ehkä se tosiaankin kestää sen neljä vuotta, kuten sinulla. Todennäköisesti et ehtinyt totutella ajatukseen niin kuin vanhuuseläkkeelle jäävät työntekijät vaan jouduit tilanteen eteen yllättäen ja niinpä olet kaivannut töihin takaisin.
Lähetä kommentti