Eilen istahdin vahingossa television kaukosäätimen päälle. Hetken kuvittelin, että takamukseni oli kehittänyt outoja taikavoimia, kun ruutuun rävähti kanava, jota en muista koskaan katsoneeni ja kaiken kukkuraksi kiusallisen tuttu naama neljännesvuosisadan takaa.
Kyseiseltä kanavalta (jonka jätän nyt tarkoituksellisesti mainitsematta) alkaa näköjään sarja, jossa entinen poikaystäväni on keskeisesti esillä. Mies työskentelee nykyään alalla, jolle hän epäilemättä sopii hyvin ja jolle hän missään nimessä ei olisi päätynyt, jos olisi saanut tahtonsa läpi ja pakotettua minut puolisokseen.
Täältä kypsästä keski-iästä on nyt turvallista katsella taaksepäin ja huokaista helpotuksesta ajatellessaan, miten hyvin tässä sittenkin kävi, kun ottaa huomioon, miten kehnoja valintoja ja onnettomia kokeiluja tuli nuorena tehtyä.
Turhaan ei sanota, että seura tekee kaltaisekseen. Ystävien, asuinpaikan, ammatin ja puolison valinnalla on sanoinkuvaamaton merkitys sille, millaiseksi elämämme muovautuu ja millaisia meistä kasvaa.
Hieman kahden vaiheilla mietiskelen, välitänkö ryhtyä seuraamaan tuota televisiosarjaa. Haluanko tietää, millainen tuli siitä narsistisesta nuoresta miehestä, jonka annoin lähes vuoden verran pahoinpidellä itseäni niin henkisesti kuin fyysisesti.
Olisi tietysti miellyttävää, jos katsoessa voisi nähdä vihjeitä siitä, että toinen on kasvanut terveempään, ehjempään ja ympäristöystävällisempään suuntaan. Toisaalta en voi olla varma, kykenisinkö tarkastelemaankaan häntä neutraalisti, hyväksyen ja menneistä irti päästäen...
Mitä tästä opimme? Tuskinpa muuta kuin sen, että television kaukosäädintä kannattaa käyttää jollain muulla ruumiinosalla kuin pepullaan..
Kyseiseltä kanavalta (jonka jätän nyt tarkoituksellisesti mainitsematta) alkaa näköjään sarja, jossa entinen poikaystäväni on keskeisesti esillä. Mies työskentelee nykyään alalla, jolle hän epäilemättä sopii hyvin ja jolle hän missään nimessä ei olisi päätynyt, jos olisi saanut tahtonsa läpi ja pakotettua minut puolisokseen.
Täältä kypsästä keski-iästä on nyt turvallista katsella taaksepäin ja huokaista helpotuksesta ajatellessaan, miten hyvin tässä sittenkin kävi, kun ottaa huomioon, miten kehnoja valintoja ja onnettomia kokeiluja tuli nuorena tehtyä.
Turhaan ei sanota, että seura tekee kaltaisekseen. Ystävien, asuinpaikan, ammatin ja puolison valinnalla on sanoinkuvaamaton merkitys sille, millaiseksi elämämme muovautuu ja millaisia meistä kasvaa.
Hieman kahden vaiheilla mietiskelen, välitänkö ryhtyä seuraamaan tuota televisiosarjaa. Haluanko tietää, millainen tuli siitä narsistisesta nuoresta miehestä, jonka annoin lähes vuoden verran pahoinpidellä itseäni niin henkisesti kuin fyysisesti.
Olisi tietysti miellyttävää, jos katsoessa voisi nähdä vihjeitä siitä, että toinen on kasvanut terveempään, ehjempään ja ympäristöystävällisempään suuntaan. Toisaalta en voi olla varma, kykenisinkö tarkastelemaankaan häntä neutraalisti, hyväksyen ja menneistä irti päästäen...
Mitä tästä opimme? Tuskinpa muuta kuin sen, että television kaukosäädintä kannattaa käyttää jollain muulla ruumiinosalla kuin pepullaan..
4 kommenttia:
Haa, minäpäs taidan tietää, ketä tarkoitat...
Niin, jos pepulla puuhastelee, jäljet ovat sen mukaisia.
Sisar päästelee viisauden sanoja. Ehdottomasti (tämä hekottaa täällä hillittömästi :D..
Tänään lainasin ilmaustasi "Akka krätisee" blogissani. Minua tänään krätisytti.
Jättää kyllä sanattomaksi.
Onneksi kuitenkin teidän nykyinen kanssakäyminen on vain kaukosäätimen varassa!
Entisistä poikaystävistä tulee kyllä esille kaikenlaista television välityksellä, sen olen saanut itsekin kokea. Onneksi saadaan kumpainen huokaista helpotuksesta - jos olisi suhteeseen jäänyt, niin missä jamassa sitä nyt olisi?
Lähetä kommentti