Nonniin. Nyt on tämäkin sitten tutkittu ja todettu, että ilo elämästä alkaa irrota parhaiten viidennenkymmenennen ikävuoden jälkeen. Stressi, viha ja huolet asettuvat kuulemma vasta tuossa iässä ihmisten mielessä toisenlaisiin mittasuhteisiin. Iloa koetaan erityisesti ystävistä ja perheestä.
Monille vanheneville ihmisille kehittyy kyky työntää negatiiviset tunteet syrjään ja nauttia niistä asioista, jotka ovat hyvin. Riemukkainta tänä ikärasismin aikana on lukea väite, jonka mukaan elämänilon kokeminen näyttää olevan korkeimmillaan siitä viidenkympin rajapyykistä peräti kahdeksaankymppiin saakka. Elämä ei siis päätykään kolmikymppisenä, vaikka pessimistisimmät niin kuvittelevakin.
Ei hassumpi ennuste tämmöiselle tasaista tahtia ikääntyvälle täti-ihmiselle. Sitä viidenkympin merkkipaalua rupeaa tämmöisiä juttuja lukiessa ihan odottelemaan..
Monille vanheneville ihmisille kehittyy kyky työntää negatiiviset tunteet syrjään ja nauttia niistä asioista, jotka ovat hyvin. Riemukkainta tänä ikärasismin aikana on lukea väite, jonka mukaan elämänilon kokeminen näyttää olevan korkeimmillaan siitä viidenkympin rajapyykistä peräti kahdeksaankymppiin saakka. Elämä ei siis päätykään kolmikymppisenä, vaikka pessimistisimmät niin kuvittelevakin.
Ei hassumpi ennuste tämmöiselle tasaista tahtia ikääntyvälle täti-ihmiselle. Sitä viidenkympin merkkipaalua rupeaa tämmöisiä juttuja lukiessa ihan odottelemaan..
4 kommenttia:
Kiitos iloisesta uutisesta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kunhan selviän vajaat 30 vuotta stressistä ja vastoinkäymisistä niin sitten alkaa elämä hymyillä. Pitäisi vielä keksiä keino jolla selvitä nämä vuosikymmenet ennen autuaallista ikää ;)
Minua tämä ilahduttaa, enää puolisentoista vuotta tuohon merkkipaaluun.
tosin, täytettyäni neljäkymmentä silloisen paikkakuntani eläköitynyt konstaapeli totesi innostuneena: "Poeka! Sulla alakaa nyt elämä!"
Väitän, että tämä EI pidä paikkaansa! Aina vaan alkaa mennä kehnommin ja ketuttaa... grauh.
Eikä edes siitä kuuluisasta viidenkympin villityksestä ole ollut mitään näkyvissä - vai onko tämä VAIN minun huonoa tuuriani?
usko vaan, on se totta.
viiskymppisenä jotenkin vaan jaksaa vastuksetkin ihan toisella tavalla.
enkä nyt tarkoita niitä. joita on kiukaassa...
Lähetä kommentti