Koska lehdet pursuvat nykyään näitä oli vaihteeksi mukavaa lukea tämä. Hilkka Olkinuoraa oli pyydetty kirjoittamaan pirteä kirja vanhenemisesta, mutta hän oli kieltäytynyt tehtävästä, koska vanheneminen ei hänen mielestään ole pelkää virkeää harrastamista , onnellista elämästä ja lisääntyneestä vapaudesta nauttimista.
On toki hienoa, jos joku löytää noista monenlaisista listoista apua ongelmiinsa. Lähiviikkoina muistan lukeneeni vastaavanlaisen reseptin ainakin ylipainon, masennuksen ja kodin epäjärjestyksen karkottamiseksi..
Noita kaikkialta silmille tunkevia elämänohjeita pois hätistellessä piirtyy väistämättä mieleen varsin selkeä kuva tämän päivän ihanneihmisestä.
Nykypäivän ihanneihminen ei suinkaan välttele syntiä (mitä se sellainen edes on? Eikös se ollut joku inkvisition keksintö?) vaan läskiä. Ihanneihminen on hoikka, aktiivinen ja liikunnallinen ja siksi automaattisesti terve. (Suurimmaksi osaksi sairaudet johtuvat kehnoista elintavoista ja laiskuudesta, joten yhteisiä verovaroja sairaanhoidossa kuluttavat ovat heikkoluonteisia ihmisiä, jotka oikeastaan saisivat itse kustantaa hillittömän elämisensä seuraukset).
Kunnon kansalainen tekee paljon työtä ja kuluttaa niin, että talouden pyörät rullaavat jouhevasti. Hyvä ihminen huolehtii itsestään, jälkikasvustaan ja ikääntyvistä vanhemmistaan. Jäljelle jäävän ajan (minkä ajan?) hän käyttää ammattitaitonsa kehittämiseen ja henkisen kuntonsa ylläpitämiseen, jotta eläkelläkin vielä kropan lisäksi pelaisi myös pää.
.Kunnon ihminen harrastaa innokkaasti tyydyttävää (fyysistä sekä psyykkistä kuntoa ylläpitävää) seksiä vielä vanhainkodissakin ja tärkeimpänä kansalaisvelvollisuutenaan on elämänsä alusta loppuun saakka ONNELLINEN.
Tuossa Olkinuoran ajatuksia esittelevässä artikkelissa tykästyin erityisesti tuohon sanaan pelkistyminen. Tietyissä piireissä nykyään tavoitellaan elämäntyylin hidastamista, yksinkertaistamista ja leppoistamista. Ilmiötä kritisoivat muistuttavat usein, että moinen oravanpyörän hidastaminen on mahdollista lähinnä varakkaalle eliittijoukolle, jolle leipä ilmestyy pöytään ja katto pysyy pään päällä ilman jokapäiväistä raahautumista mahdollisesti useampaankin työpaikkaan.
Olkinuoran tarkoittama pelkistyminen ei ole sama asia kuin leppoistaminen. Se on jotain, joka tapahtuu ihmiselle väistämättä, kun meitä elämässä "riisutaan". Jokainen, joka tarpeeksi vanhaksi elää joutuu nimittäin yleensä luopumaan monista rakkaistaan, ammatistaan, harrastuksistaan, sosiaalisesta asemastaan, usein myös taloudellisista ja fyysisistä resursseistaan.
Jotain positiivistakin tuossa pelkistymisessä voi silti olla - varsinkin jos edes osa siitä voidaan kokea vapaaehtoisena pelkistämisenä. Vapaaehtoinen suostuminen, sopeutuminen muuttuneisiin olosuhteisiin, avaa mahdollisuuden löytää elämästä uusia ulottuvuuksia, joiden kokemiseen ei ollut aikaa silloin, kun kaikki resurssit kuluivat alati kulman taa karkaavan, täydellisen onnellisen elämän metsästämiseen.
On toki hienoa, jos joku löytää noista monenlaisista listoista apua ongelmiinsa. Lähiviikkoina muistan lukeneeni vastaavanlaisen reseptin ainakin ylipainon, masennuksen ja kodin epäjärjestyksen karkottamiseksi..
Noita kaikkialta silmille tunkevia elämänohjeita pois hätistellessä piirtyy väistämättä mieleen varsin selkeä kuva tämän päivän ihanneihmisestä.
Nykypäivän ihanneihminen ei suinkaan välttele syntiä (mitä se sellainen edes on? Eikös se ollut joku inkvisition keksintö?) vaan läskiä. Ihanneihminen on hoikka, aktiivinen ja liikunnallinen ja siksi automaattisesti terve. (Suurimmaksi osaksi sairaudet johtuvat kehnoista elintavoista ja laiskuudesta, joten yhteisiä verovaroja sairaanhoidossa kuluttavat ovat heikkoluonteisia ihmisiä, jotka oikeastaan saisivat itse kustantaa hillittömän elämisensä seuraukset).
Kunnon kansalainen tekee paljon työtä ja kuluttaa niin, että talouden pyörät rullaavat jouhevasti. Hyvä ihminen huolehtii itsestään, jälkikasvustaan ja ikääntyvistä vanhemmistaan. Jäljelle jäävän ajan (minkä ajan?) hän käyttää ammattitaitonsa kehittämiseen ja henkisen kuntonsa ylläpitämiseen, jotta eläkelläkin vielä kropan lisäksi pelaisi myös pää.
.Kunnon ihminen harrastaa innokkaasti tyydyttävää (fyysistä sekä psyykkistä kuntoa ylläpitävää) seksiä vielä vanhainkodissakin ja tärkeimpänä kansalaisvelvollisuutenaan on elämänsä alusta loppuun saakka ONNELLINEN.
Tuossa Olkinuoran ajatuksia esittelevässä artikkelissa tykästyin erityisesti tuohon sanaan pelkistyminen. Tietyissä piireissä nykyään tavoitellaan elämäntyylin hidastamista, yksinkertaistamista ja leppoistamista. Ilmiötä kritisoivat muistuttavat usein, että moinen oravanpyörän hidastaminen on mahdollista lähinnä varakkaalle eliittijoukolle, jolle leipä ilmestyy pöytään ja katto pysyy pään päällä ilman jokapäiväistä raahautumista mahdollisesti useampaankin työpaikkaan.
Olkinuoran tarkoittama pelkistyminen ei ole sama asia kuin leppoistaminen. Se on jotain, joka tapahtuu ihmiselle väistämättä, kun meitä elämässä "riisutaan". Jokainen, joka tarpeeksi vanhaksi elää joutuu nimittäin yleensä luopumaan monista rakkaistaan, ammatistaan, harrastuksistaan, sosiaalisesta asemastaan, usein myös taloudellisista ja fyysisistä resursseistaan.
Jotain positiivistakin tuossa pelkistymisessä voi silti olla - varsinkin jos edes osa siitä voidaan kokea vapaaehtoisena pelkistämisenä. Vapaaehtoinen suostuminen, sopeutuminen muuttuneisiin olosuhteisiin, avaa mahdollisuuden löytää elämästä uusia ulottuvuuksia, joiden kokemiseen ei ollut aikaa silloin, kun kaikki resurssit kuluivat alati kulman taa karkaavan, täydellisen onnellisen elämän metsästämiseen.
9 kommenttia:
Joopajoo. Teeppä sitä ja harrasta tätä. Kuhan oot painannu kolmee työtä pahimmillaa, kaikki lomat ollu lasteskaa ja sit joudat ittes hajottaneena sairaseläkkeelle. Sithä sun on hyvä olla. Ei huolta huomisest ja voit tehä ihan mitä sua huvittaa. Ainii, ethäsä pystykkää ku sähän et pääsekkää sängystäs ylös. Ku vaa sillotällö. Persetti noit haaveilijoit ja kadehtijoit.
Kukaa oo vanhana enää siinkunnos ku oltii kaks-kolmekkymppisenä. Ainakaa sellasset, joil ei oo ollu kultalusikka suus syntyessää. Persetti.
Pahemminki oisin kironnu, jos ois ollu kysees oma ploki.
Joo! Asiaa. Listoja nykyään pursuaa joka paikka, ja mua nauratti tuo eläkeläisen lista. Lähinnä siinä mielessä että eikö ihmiset edes eläkkeellä keksi itselleen tekemistä vaan silloinkin tarvii ohjeita (kun pomo ei enää niitä sanele)?! Kannattaa elää nuorena omannäköistään elämää niin sitten ei tarvii raihnaisena vanhuksena harmitella kun ei pääsekään skimbaamaan ja taiteilemaan. Tosin nyt tää taitaa mennä sen edellisen postauksen itsekkyyden puolelle! =D
Hyvä kirjoitus oli se toinen, että vanhuus ei ole hilpeää ja pirteää. Ja eihän pian enää ole aikaa olla eläkeläissuorittaja kun töissä pitäs jonkun teorian mukaan olla 70-vuotiaaksi asti.
Mielenkiintoista (ja osin pelottavaa) nähdä sitten millainen on Suomi, kun itse olen vaikka 60-vuotias. Huu!
Samoilla linjoilla Millan. Ja mietin että tämä pelkistymisen prosessihan ei tosiaan koske vain vanhuusikää lähestyviä; kyllä moni joutuu jo paljon aikaisemmin kokemaan pelkistymistä elämässään. Niinkuin monen muunkin asian suhteen, tärkeintä taitaa olla miten elämänsä pelkistymisen onnistuu kantamaan. Mikä tietysti ei ole pelkästään itsestä kiinni.
tulen mielelläni krätisemään samaan kuoroon.. olen niin samaa mieltä asioista että voin vain antaa ison tikkarin. pure sitä.ainakin se on punainen ja makea. kiva kun joku kirjoittaa asiaa..
Hieno kirjoitus sinulla!
Okinuoran kirjoitusta en vielä lukenut, koska tähän aikaan yöstä en jaksa, mutta unen jälkeen luen.
Reseptit masennukseen, ylipainoon ja muutenkin kaikenlaiseen elämiseen ovat myös tuttuja minulle ja nykyään välttelen niiden lukemista kuin ruttoa. Ne on jo niin nähty.
Muuten, joidenkin mielestä fyysiset sariaudet(kin), siis masennuksen ja muiden lisäksi, ovat itse aiheutettuja ja paranisivat, jos alkaa ajatella positiivisesti! Hip hei!
Minun äitini on mestari sanelemaan miten pitäisi elää. Nyt minun pitäisi laihduttaa, käydä lenkillä, pyöritellä eri niveliä, käydä kuntosalilla ja kiinnittää huomiota ruokavaliooni. ARGH! Minä en vaan jaksa olla tehokas ja terveellinen, vaan nytkin minua väsyttää, kun nukuin yöni huonosti. Menen autolla kauppaan.
Kiitos kommenteista. Niin ovat fiksuja, hauskoja ja osuvia, että mitäpä noita kömpelöillä vastauksilla latistelemaan :)
Loistava kirjoitus. Positiivinen ajattelu kaikissa ilmenemismuodoissaan on saanut minut pahoinvoivaksi jo kauan. Tässäkin huushollissa niitä pelkistymisharjoituksia on tehty jo useampi vuosi, kaikilla mausteilla.
Blogiasi on ilo seurata, sulla on mahtava kyky pukea asiat sanoiksi.
Ihmettelen, ketkä noita ohjeita oikeasti tarvitsevat? Eivätkö nyt vanhat ihmiset itse tiedä, mitä haluavat olla ja tehdä?
Vaikka - näitä nyt riittää joka lähtöön.
Mä teen ainakin sitä mitä tykkään. Tekemistä riittää ja välillä voi vähän huilata.
Lähetä kommentti