Unettomuus on viheliäinen vaiva ja siitä kärsii kuulemma yllättävän moni suomalainen. Se heikentää stressinsietoa, altistaa masennuksen lisäksi monille fyysisille sairauksille, huonontaa muistia, keskittymiskykyä ja immuunipuolustusta. Fibromyalgikolla (todennäköisesti myös muilla kipupotilailla) se pahentaa selvästi kipuja.
Syitä vaivaan on monia (lukekaa itse tuolta linkistä, jos kiinnostaa). Itselläni oli nuorena uskomattoman hyvät unenlahjat. Nykyään ei. Jos nukahtaminen jollain konstilla vielä sujuukin, herään pienimpäänkin rasahdukseen. Viimeistään neljän maissa aamuyöstä Nukkumatti ottaa hatkat ja alkaa loppumattomalta tuntuva aamun odottelu, joka kiusallisen usein päättyy nukahtamiseen puolisen tuntia ennen kuin puoliso herää ja lemmikit aloittavat aamurallin.
Onhan minulla toki "hätätilanteita" varten jotain lääkkeitä tähän, mutta bentsoille siedättyy nopeasti ja ne lakkaavat vaikuttamasta. Sitäpaitsi pienikin annos jättää koko seuraavaksi päiväksi tokkuraisen tunteen, vaikeuttaa selvästi muistamista ja syventää meikäläisellä jopa tätä masennusta.
Se on sentään ilo ja onni, ettei meillä ole lapsia, joiden kanssa täytyisi jaksaa, eikä meikäläisen tarvitse enää töihinkään.
Viimeisinä vuosina opettajan hommissa työpäivät alkoivat usein lukiolla aamukahdeksalta ja päättyivät iltalukiolla tai avoimessa yliopistossa iltayhdeksältä. Päiväunillekaan ei kesken päivän pitkän matkan vuoksi päässyt.
Nykyään yritän välttää päivänukuskelua, jotta säilyttäisin edes jonkinlaisen vaikutelman ihmiskuntaan kuulumisesta. Melko surrealistiselta nämä valvotut aamuyöt täällä pimeällä maaseudulla silti tuntuvat. Katuvalot sammutetaan puolen yön paikkeilla ja sen jälkeen ikkunoista katsoo kalpeiden kasvojen heijastuksen lisäksi vastaan vain sysimusta pimeys.
Nonniin..Vaikka tietokoneesta on äänet kytketty pois, onnistuin silti herättämään yhden koirista ja nyt se tahtoo kaikkea mahdollista. Pian on koko lauma hereillä ja mies herää kiukkuisena kuin persauksiin ammuttu karhu.
Syitä vaivaan on monia (lukekaa itse tuolta linkistä, jos kiinnostaa). Itselläni oli nuorena uskomattoman hyvät unenlahjat. Nykyään ei. Jos nukahtaminen jollain konstilla vielä sujuukin, herään pienimpäänkin rasahdukseen. Viimeistään neljän maissa aamuyöstä Nukkumatti ottaa hatkat ja alkaa loppumattomalta tuntuva aamun odottelu, joka kiusallisen usein päättyy nukahtamiseen puolisen tuntia ennen kuin puoliso herää ja lemmikit aloittavat aamurallin.
Onhan minulla toki "hätätilanteita" varten jotain lääkkeitä tähän, mutta bentsoille siedättyy nopeasti ja ne lakkaavat vaikuttamasta. Sitäpaitsi pienikin annos jättää koko seuraavaksi päiväksi tokkuraisen tunteen, vaikeuttaa selvästi muistamista ja syventää meikäläisellä jopa tätä masennusta.
Se on sentään ilo ja onni, ettei meillä ole lapsia, joiden kanssa täytyisi jaksaa, eikä meikäläisen tarvitse enää töihinkään.
Viimeisinä vuosina opettajan hommissa työpäivät alkoivat usein lukiolla aamukahdeksalta ja päättyivät iltalukiolla tai avoimessa yliopistossa iltayhdeksältä. Päiväunillekaan ei kesken päivän pitkän matkan vuoksi päässyt.
Nykyään yritän välttää päivänukuskelua, jotta säilyttäisin edes jonkinlaisen vaikutelman ihmiskuntaan kuulumisesta. Melko surrealistiselta nämä valvotut aamuyöt täällä pimeällä maaseudulla silti tuntuvat. Katuvalot sammutetaan puolen yön paikkeilla ja sen jälkeen ikkunoista katsoo kalpeiden kasvojen heijastuksen lisäksi vastaan vain sysimusta pimeys.
Nonniin..Vaikka tietokoneesta on äänet kytketty pois, onnistuin silti herättämään yhden koirista ja nyt se tahtoo kaikkea mahdollista. Pian on koko lauma hereillä ja mies herää kiukkuisena kuin persauksiin ammuttu karhu.
10 kommenttia:
Maijukin on jo hereillä, ei vaan uni jatku, olen pyörinyt sängyssä viimeisen tunnin, flunssakin on jo kolmatta päivää. Unettomuus on ollut jo viimeiset 3 vuotta näin että herään tasan klo 16.00. Pitkitin eilen illalla nukkumaanmenoa ainakin 22.30, eikä se uni vain riitä aamuun saakka. Ukko ei vaan ymmärrä, äärisee ja murisee jos herää mun liikkumiseen. Ei vaan ymmärrä. Voi meitä :((
Kurjaa, ettei sinuakaan nukuta, maiju, mutta jotenkin on lohdullista tietää, ettei valvoskele ihan yksin :)
Eipä lieneekään sellaista vaivaa, ettei samaa potevia löydy. Eri asia on se, ettei se asiaa sinänsä juuri muuksi muuta.
Jaksuja.
Minulla menee taas vähän päinvastoin kuin sinulla eli kärsin unettomuudesta nuorempana (ollessani masentunut, silloinkin), mutta myöhemmin se on kääntynyt toiseen ääripäähän eli nykyään pystyn nukkumaan useita päiviä putkeen, jos ei huvita olla hereillä.
Toivottavasti olet jo tavoittanut nukkumatin!
Miehelle korvatulpat joululahjaksi...?
Niin ja onko sekään NUKKUMISTA, kun herää joka kerta, kun kääntää kylkeä?
(Käännän kylkeä noin kolmekymmentä kertaa tunnissa :(
Lisäksi "nukun" käsieni päällä jotenkin oudosti ja tuntuvat ne aamuisin olevan, kuin kainaloista riippuvia kusiaispesiä.
Siitä olen onnellinen, että ensimmäiset katuvalot ovat meiltä kuuden kilometrin päässä. Olen ajatellut pyytää naapureitakin (vajaisen kilometrin päässä) sammuttamaan pihavalonsa.Jos joutuu valvomaan, pitää olla SYSI pimeää.
Hohhoijaa!
Siunattua adventtia ja Jeesus auttakoon meitä nukkumisissa (ja etenkin valvomisessa ;)
Ah niin tuttua! Toisaalta en enää kanna asiasta huolta: nukun puolikkaalla unetuspiltsulla 4 - 5 h, se riittää. Kun herään aamuyöstä enkä saa unta, nousen ylös. Keittelen kaffetta, istuskelen koneella, päivitän blogin, lueskelen jne. Otan kipulääkityksen ja valmistaudun töihin. Jos on vapaata, n. 2 - 3 h päästä saatan päästä pienille uusiounille. Olen jo jättänyt haaveilut kokonaisista yöunista pois - ei niitä enää tule ikinä. Joten miksi en tekisi öistä ja aamuista itseni oloisia ja näköisiä. Kyllä se uni sitten joskus viikonloppuisin voi tullakin. Vaikka keskellä päivää.
Minä muuten herään myös siihen, että vaihdan asentoa, kädet puutuvat, jalkoja vihloo, lonkka on pahasti jne. eli tuo vähäkin uni on tod. katkonaista.
Olkoon... se on nyt osa minua, joten en minä sille sen kummempaa enää voi tehdä! Yritän vain antaa olla.
Tosi on, Äijä, mutta kimpassa on kivempi kitistä ;-)
Minulla on myös noita aikoja jolloin voisin nukkua miten paljon tahansa, Varjo. Huusholli on vaan niin täynnä huolenpitoa vaativia otuksia nykyään, että seuraukset ovat katastrofaaliset, jos en nouse niitä hoitamaan ja ulkoiluttamaan..
Kelpo idea, Aila :)
Eipä kuulosta levollisilta sinunkaan yösi, Kaisa Jouppi.Tuo puutumis- ja kipongelma on kyllä viheläisen tuttua minullekin.
En voi kuin ihmetellä, miten jaksat töihin joka päivä, Polga..Jostain kohdasta taidat sittenkin olla aika lujaa tekoa :)
Samantapast täälkii. Toi, et töihimmenijä sais nukuttuu on meil ratkastu sillee, et mä meen sit peräkammarii pyöriskelee, jos uni loppuu jo yöl.
Se on varmasti kelpo ratkaisu niille, joilla onnekseen on se peräkammari, partapaappa :)
Lähetä kommentti