Masennuksestahan meillä nyt paljon puhutaan, eikä pelkästään puhuta, vaan sitä myös podetaan. En tiedä onko muualla maailmassa samoin, mutta Suomessa on tyypillistä se, että jostain asiasta hetken valtavasti vouhotetaan. Kun aihe on keskustelun tasolla kaluttu loppuun, se painuu unholaan, vaikkei itse ongelmaa olisi millään tavoin ratkaistu.
Tämä lehtijuttu ilahdutti Krätyakkaa tänään. On tärkeää, että masennuksesta ja uupumuksesta kerrotaan ja keskustellaan, mutta tiedon pitäisi olla laaja-alaisempaa ja syvällisempää kuin nämä iltapäivälehtien lanseeraamat sloganit, joilla nostatetaan poliittista hysteriaa ja huolta jo ennestäänkin taloudellisen laskusuhdanteen rasittamissa ihmisissä.
Liika yksinkertaistaminen ja yleistäminen kasvattaa myös ihmisryhmiin kohdistuvia paineita ja syyllistävää leimaamista. Tuossa jutussa lainataan psykiatrin professori Jyrki Korkeilan puhetta, jossa hän oikaisee ja täsmentää kolmea masennukseen liittyvää yleistystä.
Ensinnäkään naiset EIVÄT pode masennusta selkeästi enemmän kuin miehet. Naiset ja miehet vain oirehtivat psyykkistä pahoinvointiaan eri tavoin. (Tästähän olen jo monesti kirjoittanut). Nuorten masennus ei myöskään ole räjähtänyt yhteiskunnallisena ongelmana käsiin yhtä pahasti kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää. Itse asiassa nuorten mielenterveysongelmiin puututaan varhaisemmassa vaiheessa kuin muutama vuosikymmen sitten ja siksi vakavien, pitkäaikaista sairaalahoitoa vaativien masennustapausten määrä ei ole valtavasti kasvanut.
Tilastojen mukaan naiset ajatuvat työuupumukseen helpommin kuin miehet, mutta se ei ole Korkeilan mielestä koko totuus. Naiset hakevat apua ongelmiinsa nopeammin. Miehillä työuupumus ehtii usein syventyä vaikeammin hoidettavaksi masennukseksi ennen kuin he tunnistavat avun tarpeensa ja ahdistuvat tekemään asialle jotain.
Tämä lehtijuttu ilahdutti Krätyakkaa tänään. On tärkeää, että masennuksesta ja uupumuksesta kerrotaan ja keskustellaan, mutta tiedon pitäisi olla laaja-alaisempaa ja syvällisempää kuin nämä iltapäivälehtien lanseeraamat sloganit, joilla nostatetaan poliittista hysteriaa ja huolta jo ennestäänkin taloudellisen laskusuhdanteen rasittamissa ihmisissä.
Liika yksinkertaistaminen ja yleistäminen kasvattaa myös ihmisryhmiin kohdistuvia paineita ja syyllistävää leimaamista. Tuossa jutussa lainataan psykiatrin professori Jyrki Korkeilan puhetta, jossa hän oikaisee ja täsmentää kolmea masennukseen liittyvää yleistystä.
Ensinnäkään naiset EIVÄT pode masennusta selkeästi enemmän kuin miehet. Naiset ja miehet vain oirehtivat psyykkistä pahoinvointiaan eri tavoin. (Tästähän olen jo monesti kirjoittanut). Nuorten masennus ei myöskään ole räjähtänyt yhteiskunnallisena ongelmana käsiin yhtä pahasti kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää. Itse asiassa nuorten mielenterveysongelmiin puututaan varhaisemmassa vaiheessa kuin muutama vuosikymmen sitten ja siksi vakavien, pitkäaikaista sairaalahoitoa vaativien masennustapausten määrä ei ole valtavasti kasvanut.
Tilastojen mukaan naiset ajatuvat työuupumukseen helpommin kuin miehet, mutta se ei ole Korkeilan mielestä koko totuus. Naiset hakevat apua ongelmiinsa nopeammin. Miehillä työuupumus ehtii usein syventyä vaikeammin hoidettavaksi masennukseksi ennen kuin he tunnistavat avun tarpeensa ja ahdistuvat tekemään asialle jotain.
5 kommenttia:
Hyvä lehtijuttu.
Minua ärsyttää jotkut julkkikset, jotka uupuvat ja masentuvat ja sitten toipuvat parissa viikossa. Julkkikset sen takia, koska taviksista ei lehdissä kirjoiteta.
Kysehän ei voi olla masennuksesta tai sitten ihminen huijaa itseään, että on toipunut.
Itsellänikin on kokemus masennuksen hoidosta työllä. Pidemmän päälle tosi huono tapa, nyt olen sen oppinut.
Juu ei, SusuPetal, ei ollut minunkaan kokemukseni mukaan työn jatkaminen hinnalla millä hyvänsä toimiva lääke masennukseen.. Ei kyllä tunnu tepsivän meikäläisellä mikään muukaan, mutta onneksi joillakin muilla kuulemma apua on löytynyt :)
Kerron heti, jos keksin mikä auttaa :)
Tästä tuli kokonaan peikko. Ei saa kertoa kelleen. Se on salaisuus.
Tutkijat saattaisivat tosiaan innostua, jos kuulisivat, että joku on uupumuksen jälkeen peikkoontunut. Siinä voisi peikot joutua vaikka koekaniineiksi. Ei lainkaan kivaa semmoinen, joten ollaan vaan asiasta hissuksiin ;-)
Lähetä kommentti