Kokeilkaapa joskus oikein tosissanne olla ajattelematta vaaleanpunaista elefanttia. Pinnistäkää oikein kunnolla, älkääkä missään nimessä päästäkö ajatuksianne hipaisemaankaan punertavaa, untuvaista kärsää, tupsupäistä häntää tai isoja, leyhyviä korvia.
Siitä hetkestä lähtien, kun eilen päätin pitää bloggauksessa tauon, koska olo on niin vietävän kurja, että päässä liikkuu pelkästään pahansuopia, negatiivisia, ärtyisiä ja epätoivoisia ajatuksia, olen hinkunut koneen äärelle enemmän kuin koskaan.
Olen siis riippuvainen bloggaamisesta. Tiedän sen. Kiusausta voi vastustaa tai sille voi antaa periksi. Päätin taas langeta jälkimmäiseen ja kaiken kukkuraksi päästää kaikki iljettävimmät harmitukseni vapaasti ilmoille. Jospa ne sitten vaikka laimenisivat ja kaikkoaisivat, kuten sillä elefantilla on tapana tehdä heti, kun sen on sallinut tulla, olla ja temmeltää pääkopassaan tarpeekseen. Kaipa se sitten lähtee jotakin toista kiusaamaan. Mokomakin huomionkipeä otus. Ei kai se viitsi notkua semmoisen ihmisen aatoksissa, joka ei siitä vaivaudu edes kiusaantumaan..
Mutta niitä infernaalisia ketutuksenaiheita, jotka tänään liittyvät pääasiassa ihmisiin.
Ärsyttää..
...ihmiset, jotka eivät perustele väitteitään, vaan olettavat saavansa muut taivutettua omalle kannalleen pelkästään inttämällä tarpeeksi kauan "näin se vaan on".
..ihmiset, jotka eivät näe mitään vikoja itsessään, mutta löytävät niitä alati kaikista muista
..ihmiset, jotka omasta mielestään ovat vain suorapuheisia ja rehellisiä kritisoidessaan toisia. Muut puolestaan ovat ilkeitä ja huonotapaisia, jos tuovat jotain negatiivista esille heistä.
..ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa niin kiinnostavia ja merkittäviä, että toiset käyttävät kaiken aikansa heidän pyrkimystensä sabotoimiseen ja persoonansa mustamaalaamiseen.
...ihmiset, jotka aloittavat kovin usein lauseensa sanoilla "Sä olet..." Sä aina.." eivätkä vaivaudu liittämään eteen edes pehmentävää alkua "Mun mielestä sä.."
...Ihmiset, jotka tarjoilevat neuvojaan pyytämättä ja paheksuvat lähimmäisiä, jotka eivät ota niitä vastaan
...Ihmiset, jotka kompastelevat lillukanvarsiin, päivittelevät pikkuasioita ja takertuvat yksityiskohtiin silloinkin, kun olisi kiire saada suuret linjat ratkaistua.
..Ihmiset, joiden mielestä toiset ovat joko aivan kelvottomia tai täydellisen ihania riippuen siitä, millainen sattuu olemaan oma mielentila ja tunnekokemus viimeisimmästä kohtaamisesta.
Kylläpä näitä nyt tursuaakin. Kuinkahan pitkä listasta tulisikaan, jos olisin tänään kohdannut livenä enemmän kuin kaksi ihmistä. Arrggghhh (ja anteeksi. Akalla on nyt hyvin krätyinen päivä)
Siitä hetkestä lähtien, kun eilen päätin pitää bloggauksessa tauon, koska olo on niin vietävän kurja, että päässä liikkuu pelkästään pahansuopia, negatiivisia, ärtyisiä ja epätoivoisia ajatuksia, olen hinkunut koneen äärelle enemmän kuin koskaan.
Olen siis riippuvainen bloggaamisesta. Tiedän sen. Kiusausta voi vastustaa tai sille voi antaa periksi. Päätin taas langeta jälkimmäiseen ja kaiken kukkuraksi päästää kaikki iljettävimmät harmitukseni vapaasti ilmoille. Jospa ne sitten vaikka laimenisivat ja kaikkoaisivat, kuten sillä elefantilla on tapana tehdä heti, kun sen on sallinut tulla, olla ja temmeltää pääkopassaan tarpeekseen. Kaipa se sitten lähtee jotakin toista kiusaamaan. Mokomakin huomionkipeä otus. Ei kai se viitsi notkua semmoisen ihmisen aatoksissa, joka ei siitä vaivaudu edes kiusaantumaan..
Mutta niitä infernaalisia ketutuksenaiheita, jotka tänään liittyvät pääasiassa ihmisiin.
Ärsyttää..
...ihmiset, jotka eivät perustele väitteitään, vaan olettavat saavansa muut taivutettua omalle kannalleen pelkästään inttämällä tarpeeksi kauan "näin se vaan on".
..ihmiset, jotka eivät näe mitään vikoja itsessään, mutta löytävät niitä alati kaikista muista
..ihmiset, jotka omasta mielestään ovat vain suorapuheisia ja rehellisiä kritisoidessaan toisia. Muut puolestaan ovat ilkeitä ja huonotapaisia, jos tuovat jotain negatiivista esille heistä.
..ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa niin kiinnostavia ja merkittäviä, että toiset käyttävät kaiken aikansa heidän pyrkimystensä sabotoimiseen ja persoonansa mustamaalaamiseen.
...ihmiset, jotka aloittavat kovin usein lauseensa sanoilla "Sä olet..." Sä aina.." eivätkä vaivaudu liittämään eteen edes pehmentävää alkua "Mun mielestä sä.."
...Ihmiset, jotka tarjoilevat neuvojaan pyytämättä ja paheksuvat lähimmäisiä, jotka eivät ota niitä vastaan
...Ihmiset, jotka kompastelevat lillukanvarsiin, päivittelevät pikkuasioita ja takertuvat yksityiskohtiin silloinkin, kun olisi kiire saada suuret linjat ratkaistua.
..Ihmiset, joiden mielestä toiset ovat joko aivan kelvottomia tai täydellisen ihania riippuen siitä, millainen sattuu olemaan oma mielentila ja tunnekokemus viimeisimmästä kohtaamisesta.
Kylläpä näitä nyt tursuaakin. Kuinkahan pitkä listasta tulisikaan, jos olisin tänään kohdannut livenä enemmän kuin kaksi ihmistä. Arrggghhh (ja anteeksi. Akalla on nyt hyvin krätyinen päivä)
6 kommenttia:
Mitä olis vaaleansininen elefantti?
http://lohdunlohdun.blogspot.com/2009/02/flying-elephant.html#comments
täytyy nyt tunnustaa, että se vaalenpunainen kummittelee ... käväisin jo kahvillakin välillä ja edelleen näen isokorvaisen otuksen! No, se on kyllä kiltti otus se. Saa krätyillä, jos siltä tuntuu! Minäkin kuivatin hermoni vessan narulla mutta olo ei kyllä kauheasti ole helpottunut. Kamala lause on myös sellainen, että otapas nyt itseäsi niskasta kiinni, aivan kuin kaikki olotilat olisi siitä kii. Höh....Käsityömessut painaa päälle. Jos olet käväisemässä niillä 2-4.10 Östermyras, niin tuu reffaamaan! Vilukissi lukee otsalaudassa!
Mie taas kamppailen lopettamis- ja uuden blogin aloittamishimossa, kun nykuiseen ei kukaan reagoi mitenkään. Välillä sylettää, kun kukaan ei sano mitään.
Ja tänne sitten siitäkin piti tulla korisemaan. Hyi minua.
Kohta voit kirjoittaa krätyilyn käsikirjan :) Joskus on vaan kiukkunen eikä tiedä miksi. Silloin voisi olla kätevää lueskella tuollaisia listoja ja valkata yksi. Tai kaksi.
Kävin tietysti kurkkaamassa, Herne ja kyllä se oli paljon mukavampi fantti :)
Mun täytyy kans varmaan ripustaa vessaan joku kuivatusnaru. Tuntuu, että minkin hermot tarttee nykyään aika paljon useammin viilentävän suihkun kuin jokin aika sitten ;-)
Käsityömessuille tulisin sua treffaamaan heti, jos kaasujalka ja ennen kaikkea rattinivelet vielä toimis. Nyt ei jaksa kuin lähikauppaan ja takas ja sen jälkeen oksennellaan kivusta..Mukavia messuiluja teille joka tapauksessa :)
Joskus tulee näitä nihkeitä vaiheita ja saattaishan se uusi blogi uudenlaisine visioineen sytytellä uutta intoa sekä bloggaajaan että lukijoihin, stjtr. Pääasia, ettet kokonaan lopeta. Kyllä minäkin siellä joka päivä käyn, vaikken niin ahkerasti ole viime aikoina kommenteerannutkaan.
Minä kyllä tiedän miksi, Isopeikko. Siihen liittyy seuraava postaus ja vähän muutakin. Joitakin asioita ei vaan pysty muuttamaan,vaikka haluaisi, mutta silti kiukuttaa. Krätyakka ei taida olla kovin zen ;-)
Lähetä kommentti