Suunnittelin päivän urotyötä pitkään. Ajattelin viedä Pippinille, viimeiselle elossa olevalle lampaallemme, laitumelle vähän omenia ja kuivaa leipää. Matka ei ole pitkä, mutta voimat edelleen vähissä. Lopulta pääsin kuitenkin liikkeelle ja otin oikein kamerankin mukaan.
Heti ensimmäisen mutkan takana odotti ikävä yllätys. Jos ei joku tunnista niin tuossa ylimmäisessä kuvassa on lampaan pusu. Pippin oli karannut aitauksestaan. Se on kai yksinäinen, ressukka. Tuli heti ylitsepursuavan ystävällisesti tervehtimään.Onneksi naapuri on jo ehtinyt puida peltonsa, niin ettei mitään vahinkoa sadolle ehtinyt tapahtua.
Melkoinen homma oli saada päkäpää takaisin sinne minne se kuuluu, eikä se varmasti siellä pitkään pysy, kun aita on niin huonossa kunnossa. Joka tapauksessa houkuttelin, tuuppasin, puhkuin ja ähersin. Välillä bääkyläinen jäi päästäänkin aidan silmukkaan kiinni. Vasta sitten kun sain aitaa kaadettua jonkin matkaa, se kiipesi siitä yllättävän ketterästi yli ja ryhtyi mupeltamaan herkkujaan.
Nyt on olo kuin maratonin jäljiltä. Toivoa vaan sopii, ettei se karkaa kohta uudelleen ja aiheuta jotain vahinkoa. Melko suuri tuommoinen otus on väkisin siirrettäväksi. Takamuskin ihan samaa kaliiberia kuin akalla itsellään;-)
Heti ensimmäisen mutkan takana odotti ikävä yllätys. Jos ei joku tunnista niin tuossa ylimmäisessä kuvassa on lampaan pusu. Pippin oli karannut aitauksestaan. Se on kai yksinäinen, ressukka. Tuli heti ylitsepursuavan ystävällisesti tervehtimään.Onneksi naapuri on jo ehtinyt puida peltonsa, niin ettei mitään vahinkoa sadolle ehtinyt tapahtua.
Melkoinen homma oli saada päkäpää takaisin sinne minne se kuuluu, eikä se varmasti siellä pitkään pysy, kun aita on niin huonossa kunnossa. Joka tapauksessa houkuttelin, tuuppasin, puhkuin ja ähersin. Välillä bääkyläinen jäi päästäänkin aidan silmukkaan kiinni. Vasta sitten kun sain aitaa kaadettua jonkin matkaa, se kiipesi siitä yllättävän ketterästi yli ja ryhtyi mupeltamaan herkkujaan.
Nyt on olo kuin maratonin jäljiltä. Toivoa vaan sopii, ettei se karkaa kohta uudelleen ja aiheuta jotain vahinkoa. Melko suuri tuommoinen otus on väkisin siirrettäväksi. Takamuskin ihan samaa kaliiberia kuin akalla itsellään;-)
5 kommenttia:
Villava on takamus: pehmeä työnnettävä.
Iisi
aika pusuhuulet :)
Katsoin heti, että päätit tempaista ja antaa pusun lukijoille. Toki nuo huulet olivat aika turpeat, mutta ennen kuin sivu avautui kokonaan naurahdin, että Millanhan se siinä halii meitä. Käväisin messukiireen keskeltä katsomassa, miten siellä voidaan. (Koukuttunut minäkin olen tähän blogittamiseen!)
Sille pitää saada kaveri tai joutut siirtämään lampaan lähemmäs asujaimistoa, ei kai siinä muu auta.
Jep, jep, IIsi, Kyllä siitä otteen saa :)
Juu, Isopeikko. Vasta kuvasta huomasin, että sehän käyttää huulipunaa :)
Kiireitä toivottelen edelleen, Vilukissi. Minusta semmoiset messukiireet ainakin olivat aika kivoja, kun joskus semmoisilla äidin apuna kiersin :)
Sanos, muuta STJTR, mutta ei enempää lampaita! Eilen jo harkitsin taluttaa sen koirien aitaukseen, jossa kyllä on runsaasti tilaa, mutta en ole varma tykkäisivätkö koirat uudesta ulkoilukaverista :)
Lähetä kommentti