Eilen pääsin viimeinkin, ilman alkuperäisasukkaita, lähikontaktiin sen uuden kotimme kanssa . Vuokralaiset olivat kuukauden pungertamisen jälkeen saaneet tavaransa siirrettyä ja enimmät kissankakat lattioista kuurattua. Talossa on tosiaan eletty. Se näkyy kaikissa pinnoissa, mutta peruskunto on yli satavuotiaalla vanhuksella hämmästyttävän hyvä (joku sukulaisista löysi yläkerran seinähirrestä vuosiluvun 1865 tai 1868. Pitänee käydä tarkistamassa, kunhan ehdin).
Viime tihutöikseen, viereiseen taloon muuttaessaan, olivat vuokralaiset sahanneet korkeaan kuusiaitaan reiän, josta olivat huonekalujaan naapuriin kuljetelleet - ilman omistajan lupaa, tottakai.
Pihassa omenasato oli juuri kypsymässä. Maistelimme innokkaasti eri lajikkeita ja totesimme parhaaksi punahedelmäisen, kovasti kaneleita muistuttavan lajikkeen, joka kuitenkin oli punakaneliksi yllättävän suuri ja aikaisin kypsynyt.
Yli neljäntuhannen neliön tontilla näkyi kauniisti villiintyneenä jälkiä muinaisesta, huolellisesta puutarhasuunnittelusta, jota tietenkin yritän palauttaa ja kunnioittaa niin pitkälti kuin kykenen - kunhan ensi keväänä pääsen kasvien kimppuun voimiani mittelemään.
Ensin olisi nyt kuitenkin edessä "pientä pintaremonttia" ja muuttokuljetusta. (Meikäläiselle tietenkin vain "työnjohtotehtäviä", sillä ilman ystävällisten sukulaisten kantoapua ei kirjalaatikoiden kantaminen olisi onnistunut, eikä onnistu Krätyakalta enää tapetointikaan, vaikka aika moneen huoneeseen on aikoinaan tullut omin kätösin seinäpaperit vaihdettua). Kovin suuriin kunnostuksiin ei meikäläisten budjetti lämmitysjärjestelmän hankkimisen jälkeen riitä, mutta jos edes vähän tapettia, maalia ja kiinteät kirjahyllyt salin seinälle. Keittiö ja pesutilat ovat sentään kohtuukunnossa, vaikka jääkaappi ja astianpesukone näyttävät jo museotavaralta.
Käteltyäni jälleen koko viikon kirjoja, niitä laatikoihin pakkaillen, tuntuu kuin olisin tavannut monta hyllyihin unohtunutta vanhaa tuttua. Löysin paljon kiinnostavaa lukematontakin. Taitaa kuitenkin kulua pitkään ennenkuin lueskeluun on aikaa ja voimia.
Tuntuu huikealta muuttaa taloon, jolla on niin pitkä historia. Yritin kuulostella, josko seinistä kuuluisi muinoin sinne muurattujen kanttorinrouvien haamujen vaikerrusta tai muuta mielenkiintoista, mutta ainakin vielä talo vaikutti ihan kiltiltä ja kodikkaalta, elämää nähneeltä ja aikaan sopeutuneelta, valoisalta vanhukselta.
Kuvia tulee, kunhan kerkiää. Eilen en ehtinyt kameraan tarttua, kun toisessa kädessä riippui niputettuna kaksi lapinkoiraa ja sukulaisia pyöri ympärillä pilvin pimein. Reissun jäljiltä joka paikkaa särkee ja niskat jumittaa niin, että tasapaino heittää. Kova hinku olisi kuitenkin tapettikauppaan. Jospa jostain vielä löytyisi kunnollista ,vanhanaikaista paperitapettia. Hirsitalon seinille kun ei hengittämättömiä vinyylitapetteja tee mieli liimailla..
Viime tihutöikseen, viereiseen taloon muuttaessaan, olivat vuokralaiset sahanneet korkeaan kuusiaitaan reiän, josta olivat huonekalujaan naapuriin kuljetelleet - ilman omistajan lupaa, tottakai.
Pihassa omenasato oli juuri kypsymässä. Maistelimme innokkaasti eri lajikkeita ja totesimme parhaaksi punahedelmäisen, kovasti kaneleita muistuttavan lajikkeen, joka kuitenkin oli punakaneliksi yllättävän suuri ja aikaisin kypsynyt.
Yli neljäntuhannen neliön tontilla näkyi kauniisti villiintyneenä jälkiä muinaisesta, huolellisesta puutarhasuunnittelusta, jota tietenkin yritän palauttaa ja kunnioittaa niin pitkälti kuin kykenen - kunhan ensi keväänä pääsen kasvien kimppuun voimiani mittelemään.
Ensin olisi nyt kuitenkin edessä "pientä pintaremonttia" ja muuttokuljetusta. (Meikäläiselle tietenkin vain "työnjohtotehtäviä", sillä ilman ystävällisten sukulaisten kantoapua ei kirjalaatikoiden kantaminen olisi onnistunut, eikä onnistu Krätyakalta enää tapetointikaan, vaikka aika moneen huoneeseen on aikoinaan tullut omin kätösin seinäpaperit vaihdettua). Kovin suuriin kunnostuksiin ei meikäläisten budjetti lämmitysjärjestelmän hankkimisen jälkeen riitä, mutta jos edes vähän tapettia, maalia ja kiinteät kirjahyllyt salin seinälle. Keittiö ja pesutilat ovat sentään kohtuukunnossa, vaikka jääkaappi ja astianpesukone näyttävät jo museotavaralta.
Käteltyäni jälleen koko viikon kirjoja, niitä laatikoihin pakkaillen, tuntuu kuin olisin tavannut monta hyllyihin unohtunutta vanhaa tuttua. Löysin paljon kiinnostavaa lukematontakin. Taitaa kuitenkin kulua pitkään ennenkuin lueskeluun on aikaa ja voimia.
Tuntuu huikealta muuttaa taloon, jolla on niin pitkä historia. Yritin kuulostella, josko seinistä kuuluisi muinoin sinne muurattujen kanttorinrouvien haamujen vaikerrusta tai muuta mielenkiintoista, mutta ainakin vielä talo vaikutti ihan kiltiltä ja kodikkaalta, elämää nähneeltä ja aikaan sopeutuneelta, valoisalta vanhukselta.
Kuvia tulee, kunhan kerkiää. Eilen en ehtinyt kameraan tarttua, kun toisessa kädessä riippui niputettuna kaksi lapinkoiraa ja sukulaisia pyöri ympärillä pilvin pimein. Reissun jäljiltä joka paikkaa särkee ja niskat jumittaa niin, että tasapaino heittää. Kova hinku olisi kuitenkin tapettikauppaan. Jospa jostain vielä löytyisi kunnollista ,vanhanaikaista paperitapettia. Hirsitalon seinille kun ei hengittämättömiä vinyylitapetteja tee mieli liimailla..
10 kommenttia:
Kuulostaa oikein mielenkiintoiselta tuo uusi vanha talonne! Haaveissa olisi itsekkin löytää joskus sellainen. Toivottavasti löydöt jatkossakin taloon tarkemmin tutustuessanne ovat hyviä. Onnea ja voimia muuttoon!
Kääk! Kanttorinrouvva seinässä kuulostaa ihan Cantervillen kummitukselta!
Tosi mukavalta näyttää uusi kotinne ja kunhan ne vanhat kisunpisut sieltä häviää, tulee oman väen tuoksu tilalle.
Tuo, että edelliset asukit muuttavat viereiseen taloon, ei kuulosta kovinkaan hyvältä:(
Vanhoja tapetteja saattais löytää vaikka Tapettitalosta, joka tosin on täällä hesassa....
ENIVEI!ONNEA UUTEEN KOTIIN!
Mukava kuulla, että olet päässyt käymään uudessa kodissasi. On teillä sitten melkoinen - mutta kiinnostava! - urakka edessänne, kun rupeatte kunnostamaan taloa.
Netistä löytyy kaikenlaista, myös tietoja vanhanajan paperitapeteista. Ainakin Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola valmistaa vanhanajan tapetteja. Todennäköisesti Tapettitehtaan mallistoa saa melkein mistä tahansa hyvin varustetusta tapettiliikkeestä vähintäänkin tilaamalla.
Tuolla voit käydä ihastelemassa, jos et pääse ihan heti tapettiliikkeeseen. http://www.tapettitehdas.fi/
Löysin myös Tapettitalon nettisivut:
http://www.tapettitalo.fi/index.html
Tapettitalosta voi näköjään tilata myös netin välityksellä, joten ei tarvitse ihan Helsinkiin lähteä tapettien takia.
Reikä kuusiaidassa. Uskomatonta! Vähintään yhtä huikeaa kuin urkupillit...
Jos teillä on jossain jemmassa muovinen joulukuusi, niin siinähän tuota voisi pitää aidanreiän peittona.
(Olipa kiva sanavahvistus; logestie)
Kiitos toivotuksista, trina. Onhan se talonhankinta aina vähän riskipeliä..
Sanos muuta Arjaanneli. Hieman huolestuttaa tuommoiset naapurit - varsinkin kun heillä on oletettavasti nippu avaimia taloomme edelleen käytettävissään.
Kissanpissat tietysti korvautuvat pian uusilla vastaavilla tuotoksilla. Sehän siinä onkin vähän ankeaa, että oletettavasti meidän kisuille tulee hinku kusta ne edelliset upoksiin.
Saimme hyvän vinkin kokeilla ammoniakkia pissanhajun poistoon, mutta eikös se itsessäänkin jo lemua ihan hirveälle :-o
Kiitos linkkivinkeistä, Celia. Siellä minä jo kävin kuolaamassa kalliiden rokokootapettien äärellä, vaikka meille on kyllä turha sellaisia hankkia, kun otukset joka tapauksessa tärvelevät sisustuksen..
Onpas sinusta löytynyt hauska kuva, Aila. Ihan oot ittes näkönen ;-D
Ulkoakennuksessa on niiden urkupillien ohella mieletön määrä muuta roinaa, muun muassa juuri sellainen loppuun käytetty muovikuusi.
Pitäisköhän kokeilla ;-)
Helpommalla pääsette kissanpissojen suhteen, kun poistatatte hajuaistinne. Ei vaivaa enää tuoksut ja elämä maittaa. Ja vieraiden nurinoista ei kannata välittää, kutsuu vaan kylään ihmisiä, joilla ei ole hajuaistia.
Teikäläisiä on aika harvassa, joten saattaisi tämä sosiaalinen elämä nyykähtää ihan tyystin, Jussi :-)
liskonainen vaan myötätuntoisesti myhäilee, samoilla poluilla kun olen. tosin meiltä ei ole vielä löytynyt ruustinnoiden haamuja, mutta kaikkea muuta kummallista kyllä.
kyllä kodeistamme ihan hyviä tulee. ihan varmasti, usko vaan.
Joo, Tapettitehtaan tapetit ovat kyllä melkoisen kalliita, mutta niitä on mukava ihailla ;)
Onhan niitä halvempiakin ja perinteisempiäkin tapoja paperoida vanhan hirsitalon seinät, nimittäin pinkopahvilla. Pinkopahvin voi sitten maalata esimerkiksi liima- tai temperamaalilla hyvinkin kauniiksi tai päällystää paperitapetilla.
http://www.ypap.fi/pinkopahvi.htm
Lähetä kommentti