Voisinpa edes hetkeksi unohtaa kivun ja raskaan todellisuuden, pistää vaikka juoksuksi, niinkuin nuo kaksi karvattiani tuossa kuvassa, huolettomina keväisessä auringossa, jalat irti maasta.Isä joutui tänään sairaalaan kovien rintakipujen vuoksi. Ei suostunut jäämään osastolle, vaikka lääkäri ehdotti. Epäiltiin, että on puhjennut sepelvaltimotauti. Samassa sydäntutkimusjonossa ollaan nyt sitten iskä ja minä. Toivottavasti isän asia etenee vähän rivakammin kuin meikäläisen. Meikäläisen lähetteet kun kirjoitettiin jo kuukausia sitten, mutta mitään ei kuulu. Oireet pahenevat kaiken aikaa.
2 kommenttia:
Tekisi mieleni kirota tämä suomalainen terveydenhuoltosysteemi...
Mutta muutakaan ei vaivaiselle ja köyhälle ole. Joten odota jonossa vain...mutta rahanippua näyttämällä yksityissairaalassa hoituu kaikki nopeasti.
Olen kateellinen rikkaitten hyvästä hoidosta...
Valitettavan tutulta kuulostaa.
Naapurille yksityislääkäri sanoi suoraan että ainut keino selviytyä on jonottamisen sijasta hakeutua kiireesti hoitoon omalla kustannuksella.
Mutta kukas muu kuin me itse sitä julkistakaan puolta kustannetaan?
Toivottavasti jono liikkuu sukkelasti!
Lähetä kommentti