Akka ryyppää

Tänään tämmöinen päivä. Lieneekö eilisen puuhakkuuden seurauksia. Sydämen kohdalla tuntuu siltä kuin norsu istuisi rinnan päällä. Joka paikkaan sattuu ja väsyttää ihan vietävästi. Aamulla yritin patistaa itseäni yhteen sun toiseen hommaan, mutta lopulta annoin periksi ja painuin pehkuihin.

Mieli lipuu matalalla kuin liian raskaassa lastissa kulkeva laiva. Eilinen, kohtalaisen hyvä olo, sai taas haaveilemaan paremmista ajoista. Kun hyvän päivän jälkeen seuraa aina entistä karmeampi vointi ja lisäksi vielä karvas pettymyksen maku, tuntuu toisinaan, että olisi parempi, kun niitä hyviä päiviä ei tulisi lainkaan. Mieluummin tasainen ankeus, kuin ripaus iloa ja toivoa, jotka karkaavat ulottuvilta heti kun silmä välttää.

Sen verran pännii, että nyt menen kyllä ja aukaisen ihan yksikseni viinipullon ja saatanpa juoda sen loppuunkin ihan itsekseni, jos pumppu kestää (pää ikävä kyllä kestää vaikka ämpärillisen, se on tullut kokeiltua, mutta maksa ja sydän todennäköisesti ei). Onhan tässä vielä päivää jäljellä ennenkuin mies yhdeksän maissa palailee töistä. Niin, että Krätyakka ratkeaa nyt ryypiskelemään. Ehkä huomenna ollaan taas ihmisiksi. Jää nähtäväksi.