Yksi ikääntymisen mukanaan tuomista positiivisista puolista on se, että lisääntymisen paineet ovat poistuneet. Aina siitä asti, kun avioliittoon astelimme, olemme miehen kanssa saaneet vastailla enemmän ja vähemmän hienotunteisiin kysymyksiin lisääntymisaikeistamme. Mies toisin kuulemma vain minun läsnäollessani. Mikä siinä onkin, että maskuliineilta semmoista ei usein tivata, mutta naisia pidettiin, ainakin minun nuoruudessani, epänormaaleina, jos he eivät vauvanvaunut nähdessään kumartuneet lepertelemään tai ilmoittivat peräti avoimesti, etteivät aio ikinä moisia molemmista päistä vuotavia nyyttejä hankkia.
Vapaaehtoisesti lapsettomia naisia ovat kautta aikain paheksuneet sekä miehet että naiset. Meitä on pidetty itsekkäinä, tunnekylminä, mukavuudenhaluisina ja jopa psyykkisesti häiriintyneinä. Freudin mukaan nainen toteuttaa seksuaalisuuttaan pitkälti äitiyden kautta ja nimenomaan äiti on lapselle vauvaiässä se paras mahdollinen hoitaja. Nainen, joka ei halua lapsia, ei ole oikea nainenkaan. Niin on minullekin parikin muinaista poikaystävää ilmoittanut.
Akka sattui syntymään (tai on laitoksella vaihtunut) perheeseen, jossa molemmat vanhemmat ovat äärettömän lapsirakkaita. Vaikka sisaruksia ei meikäläiselle siunaantunut kuin yksi, hoitolapsia, lainalapsia, sijoituslapsia ja muuta pikkuväkeä oli aina torppa pullollaan. Ponnekkaasti äiti myös ohjasi pikkuakkaa sopivana pitämälleen uralle ja hommasi minut lapsenvahdiksi kesätöihin ensimmäisen kerran jo 13 -vuotiaana.
Tulihan niitä mukuloita hoidettua kaikissa mahdollisissa laitoksissa ja kotiapulaisenakin. Äitiysvaate- ja lastentarvikeliikettäkin tuli joskus pyöritettyä. Ystävät kasvattivat perhettä ja kyselivät aika ajoin, emmekö jo ole tulleet järkiimme. Mitä aiomme tehdä sitten, kun ikäännymme ja kaipaisimme huolenpitäjää? Ehkä vuosikymmenen päästä voin alkaa kysellä sitä heiltä. Katsotaan sitten käyvätkö lapset kylässä ja pitävätkö huolta vanhemmistaan. Melko kehno syy sellainen toive minun mielestäni lasten hankinnalle on...
Vapaaehtoisesti lapsettomia naisia ovat kautta aikain paheksuneet sekä miehet että naiset. Meitä on pidetty itsekkäinä, tunnekylminä, mukavuudenhaluisina ja jopa psyykkisesti häiriintyneinä. Freudin mukaan nainen toteuttaa seksuaalisuuttaan pitkälti äitiyden kautta ja nimenomaan äiti on lapselle vauvaiässä se paras mahdollinen hoitaja. Nainen, joka ei halua lapsia, ei ole oikea nainenkaan. Niin on minullekin parikin muinaista poikaystävää ilmoittanut.
Akka sattui syntymään (tai on laitoksella vaihtunut) perheeseen, jossa molemmat vanhemmat ovat äärettömän lapsirakkaita. Vaikka sisaruksia ei meikäläiselle siunaantunut kuin yksi, hoitolapsia, lainalapsia, sijoituslapsia ja muuta pikkuväkeä oli aina torppa pullollaan. Ponnekkaasti äiti myös ohjasi pikkuakkaa sopivana pitämälleen uralle ja hommasi minut lapsenvahdiksi kesätöihin ensimmäisen kerran jo 13 -vuotiaana.
Tulihan niitä mukuloita hoidettua kaikissa mahdollisissa laitoksissa ja kotiapulaisenakin. Äitiysvaate- ja lastentarvikeliikettäkin tuli joskus pyöritettyä. Ystävät kasvattivat perhettä ja kyselivät aika ajoin, emmekö jo ole tulleet järkiimme. Mitä aiomme tehdä sitten, kun ikäännymme ja kaipaisimme huolenpitäjää? Ehkä vuosikymmenen päästä voin alkaa kysellä sitä heiltä. Katsotaan sitten käyvätkö lapset kylässä ja pitävätkö huolta vanhemmistaan. Melko kehno syy sellainen toive minun mielestäni lasten hankinnalle on...
11 kommenttia:
Äijänkäppyrälle tulee paljon kysymyksiä ja arvoituksia akan vuodatuksen vuoksi. Sinä sen enempää kuin minäkään, et ole voinut valita läheisiäsi. Sinun valintasi olla jakautumaton, on täysin oma asiasi. Minusta sinun vuodatuksessasi tihkui sellaisia asioita, jotka ovat ememmän katkeruutta kuin valintaa. Pahoittelen mielipidettäni, mutta se on omani.
Kovasti kiinnostaii tietää, mikä tuossa tekstissä herättää Äijänkäppyrässä mielikuvan katkeruudesta. Aihe ei ole akalle mitenkään arka, joten antaa tulla vaan, jos on halua selittää :-)
Ei mulle tullut sellainen kuva, että olisit katkera. Enemmänkin hämmästynyt siitä, että ei saa valita omaa elämäntyyliään.
Mun mielestä lapsia ei tarvitse kaikkien tehdä. Tehköön he ken haluavat. Parasta tehdä niin kuin itselle sopii. Muksuissa on kuitenkin oma vaivansa.
Toivomukseen: Ei mikään erillinen asia tai sanonta johdattanut minua valitsemaani analyysiin. Yritän olla ihmisten kanssa väleissä. Ilmeisesti nyt olen munannut itseni. Minun on vaikea asua ihmisten määräämien seinien sisällä. Lait ja asetukset ovat jees, mutta sovinnainen elämä etsii vielä muotoaan.
No, se sovinnaisiin kaavoihin sopiminen minullekin on elämässä ylivoimaisinta ollut. Miehen ja naisen rooli on kuitenkin Suomessakin erilainen. Miehelle hyväksytään aktiivinen toimijuus ja itsenäiset valinnat - jopa aggressiivisuus. Naisella ei ole monien mielestä edes oikeutta omaan kehoonsa. Se on puolison ja lasten käytössä ja kenen tahansa arvioitavissa...(viranomaisten, lääkäreiden, kasvattajien ja kaikkien, jotka katsovat asiakseen esim. ulkonäköä arvioida)
Etkä muuten minun mielestäni nyt kovin kummoisesti munannut, Äijänkäppyrä :-) Sulla taitaa vaan olla mielipiteitä. Niin mullakin. Meillä pohojalaasilla aika usein on;-)
Yvioon: Kiva kuulla, etten vaikuttanut tekstissäni katkeralta. Yritin ennemminkin olla hauska.
Noista lapsista:
Ystäväni on tietoisesti tehnyt puolisonsa kanssa päätöksen olla hankkimatta lapsia. Voi hyvänen aika sitä ihmettelyn ja kritiikin määrää, mitä ovat saaneet osaksensa! En olisi uskonut sitä ihmisten törppöyttä, ellen itse olisi ollut kerran paikalla.
Minua hävetti niin, että menetin malttini ihan täysin.
Kolleegani ottivat nimittäin pilttini kopasta, ja laittoivat sen ystäväni syliin sanoen, että kyllä se vauvakuume sullekkin tarttuu kun pitelet sitä sylissä!
Onhan se kummallista, että kaksi noin hyvin tienaavaa ihmistä haluaa satsata VAIN itseensä! No eikö olekkin ihana vauva?
Minun huomaa suuttuneen siitä, että minulta lähtee ääni!
Yritin sitten kähistä jotain naama punaisena, mutta ystäväni näytti katseellaan, ettei kannata....Hän oli "tottunut"!
KRRPLE! ONHAN SE KUMMA, KUN EI AIKUISET IHMISET SAA TEHDÄ OMIA RATKAISUJAAN!Vieläkin sapettaa ja tuli näköjään isot kirjaimet.
Toinen joka on saanut vähän vastaavan kohtelun on veljeni.
Hän ei voi saada lapsia sairautensa vuoksi. Ei edes adoptiolasta.
Kyllä oli vaikeaa kuunnella ihmisten uteluita, jotta eikös olisi jo aika hankkia...?
Pröööth, sanoo tämä!
En osannut minäkään lukea mitään katkeruutta tekstistä, ihan luonnollista työlääntymistä vain. Onhan se mälsää jos ihmistä on siunattu omia henkilökohtaisia valintoja sorkkivilla läheisillä. Voin kyllä uskoa että semmoinen jatkuva kyseenalaistaminen ja riepottaminen nyppii.
Olen muinoin yliopistossa tehnyt graduni tästä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja juuri tuommoisia "vauvakuumeen tartuttamistarinoita" luin tutkimushenkilöitten kirjeistäkin.
Minusta lapsi on niin hieno ja ainutlaatuinen olento, ettei sellaista pidä hankkia ihan vaan sen vuoksi, että muillakin on. Sitäpaitsi elämä voi olla hyvää ilman lapsiakin.
Osuvasti kuvasit myös sen, miten julmalla tavalla myös vastentahtoisesti lapsettomien niskaan tässä rytäkässä paineita kasataan.
Kiitos kommentista Haisu. Kävin kurkkamassa blogiasi ja jäin heti koukkuun ;-)
Heip... oli vain pakko kommentoida vaikka itsellä lapsi sattuu olemaan että sehän herran tähden on jokaisen oma asia haluaako lapsia vai ei ja muiden on vain hyväksyttävä se!! piste :) keväisiä terkkuja kummitytöltä!!
-Annika-
Itsekäs, check, tunnekylmä, varmaankin, mukavuudenhaluinen, todellakin ja psyykkisesti häiriintynyt, sitäkin on epäilty.
Ai niin, mutta mullahan ei olekaan lapsia. Olen kasvattanut muiden kääpiöitä.
Lähetä kommentti