Eilen kokeilin sitä bittien ulkopuolista elämää. Ihan vähän vaan näin pitkän tauon jälkeen, ettei tule vierotusoireita. Kaivoin esille tiskipöydän. Siivosin maustekaapin. Pesin pyykkiä. Istuskelin naapurintädin kanssa kahvilla puolitoista tuntia. Enempään eivät voimat tavanomaisten elukanhoitotoimien lisäksi olisi riittäneetkään (siis puuhasteluun. Naapurintätiä kyllä jaksaa. Hän on niin helppo kuin toinen ihminen nyt ikinä voi meikäläiselle olla. Yleensä seurustelen nelijalkaisten kanssa)
Melko ylimainostettua puuhaa silti tuo "oikea elämä" - minun mielestäni. Sotkua, kipua, ikäviä velvollisuuksia, ihmisiä, joita pitäisi ymmärtää. Ihmisiä, joita ei kiinnosta ja jotka eivät kuitenkaan ymmärrä.
Täällä nettimaailmassa voin sentään kuvitella tulevani kuulluksi ja pääsen kurkistelemaan avonaisista blogi-ikkunoista juuri sellaisiin mielen maisemiin, joita kaipaan.
Mutta se kohtuus.. ja nuo samperin kävijätilastot. Niitä fanaattisesti seuraamalla saan tästäkin huvista pian tehtyä rankkaa suorittamista. Mitä kävijälaskurit ja tilastot mahtavat muille täällä blogimaailmassa merkitä?
Ai, niin. Uusia lukijoitakin on näpännyt kuvansa näkyville. Kivaa. Tervetuloa. Itkupilli , tuossa viimeksi ilmaantuneena, onkin tämän hienon pohjan tekijä. Kiitos hänelle siitä :-)
3 kommenttia:
Kyllä minä seuraan oman blogini kävijälaskuria ja olen tyytyväinen, kun sen numeroarvo on suurentunut entisestä tarkastelustani. Muita tilastoja tai laskureita en ole seurannut.
Sitä olen joskus miettinyt, että miksiköhän joillekin on kertynyt niin paljon kävijälogoja ja että mistähän omaa blogiani lukevat ovat kiinnostuneet siinä. Pitänee kysyä heiltä - - -
Hmm, itse näen nämä blogiasiatkin niin, että ihmisen elämässä on erialisia vaiheita. Voi olla tietty vaihe, että käyttää paljon aikaansa blogeihin, mutta toisaalta sitä vaihetta voi seurata toisenlainen vaihe, kun ei aikaa tai halua ole.
Minulla on nyt tietyistä syistä aikaa ja pidän blogeista, joten en edes jaksa ajatella pitäisikö hillitä tätä touhua. Niin kauan kuin tämä ei ole pakkomielteenomaista, en jaksa piitata. ;) Niin kauan kuin ne pakolliset asiat hoituvat, eikä itseä ahdista oma netinkäyttö, en usko että on syytä huoleen.
Noista tilastoista… Minullakin on laskuri blogissani (se oli tosin pitkään poissa käytöstä), mutta harvemmin jaksan tutkia sitä. Ainoa, mitä joskus tulee katsottua, on blogilistan tilaajamäärä. Minulla oli se ennen peitetty, koska en halunnut tietää lukuja, mutta blogilistan uudistuksen myötä sellainen mahdollisuus poistui. Itse en siis oikeastaan halua edes tietää.
Kuulostaa tervepäiseltä suhtautumiselta... Itsessäni en ole missään asiassa aiemmin huomannut pakkomielteenomaisuutta, mutta tätä blgiharrastusta aloitellessa sitä on yhtäkkiä ilmennyt. Pakko rampata katsomassa monta kertaa päivässä, mitä muiden blogeihin kuuluu ja tsekata, onko omassa kommentteja. Kissoja taitaa välillä pänniä tämmöinen, kun ne tulevat istumaan näppiksen päälle..
Lähetä kommentti