Kävin pihalla. Keräsin roskia. Saldo omalta tontilta oli muovikassillinen tupakka-askeja, karamellipapereita, pahvimukeja, kolme pantillista pulloa, tupakansytytin, määrättömästi tumppeja ja pois syljettyjä purukumeja, joita oli kertakaikkiaan ällöttävää keräillä sieltä. Pakko se on nyt kuitenkin tehdä, jotta koiranpennut eivät syö niitä ja saa jotain myrkytystä tai suolistotukosta. Mielenkiintoisin löytö oli silti tuo omenatarhaan päätynyt kirjastokortti, jota on jonkun kyllä täytynyt aika pitkälle pihallemme tuoda, sillä harvoin tuommoinen kovalla tuulellakaan pensasaidan yli tai välistä lentelee.Ärsyttää ihan hillittömästi. Itse emme nimittäin tosiaankaan ole tuota ryönää tontillemme levitelleet (paljon muuta sotkua kyllä). Kadun toisella puolella sijaitsee ammattioppilaitos, jonka oppilaskunta suurelta osin on aikuisopiskelijoita tai vähintäänkin peruskoulunsa päättäneitä.
Kaikki roskat mätetään maahan ja toisten pihalle tullaan tieten tahtoen räkimään purukumia ja polttelemaan tupakkaa.
Vaikuttaa siltä, että Krätyakan habituksesta alkaa viimeinkin kaikota rento ja rempseä nuorisonohjaaja ja tilalle astuu tiukkanutturainen opettajatäti, joka pikapuoliin käy neuvomassa tienvarsiväkeä esimerkiksi tuon kirjastokortin käytössä niin isoilla kirjaimilla, että varmasti kuuluu.
No, oli siellä puutarhassa toki kukkasiakin, mutta en osunut yhteenkään kameralla niin, että siitä olisi saanut selvää. Kelvatkoon kevään merkiksi ja loppukevennykseksi nuo sipulikukkien piikit, jotka sieltä vienosti ilmoittelivat olevansa elossa...
Muutoin mua nyt ei kyllä huvita täällä mikään. Tahdon pois tältä paikkakunnalta!
8 kommenttia:
Eihän ne lapset osaa, jollei kukaan neuvo. Koulussa tuskin neuvotaan. Järjestäisikähn ne siellä tupakkakatoksen siihen likelle niin ei tarvitsisi ettiä eikä mennä piiloon.
Löysin äskettäin blogisi. Mukavaa tekstiä.
Minäkin katselin tänään mitä meidän pihasta talven jäljiltä löytyy. Muun yleisen roskan lisäksi löytyi tusinan verran lumen alta paljastuneita Uuden vuoden raketin varsia ja pahvisia jäännöksiä.
Ompa taas typerää käyttäytymist kakaroilt ja isommiltki. Hemmetti, toisten pihaa sotketaa. Mee ja huua niille kovaa, kiroile ja heristä nyrkkii.
Voi kulta, et sinä pääse roskia etkä roskaajia pakoon, vaikka minne muuttais...
Kyllä monissa peruskouluissa edelleen jaksetaan neuvoa, kieltää, muistuttaa ja antaa jopa esimerkkiä, mutta olisko kotikasvatus ja vertaiskasvatus myös tarpeen - ja oikein suositeltavaa myös naapurin krätysen akan kovaääninen saarna. Ei haukku haavaa tee. Mutta voisi joihinkin tepsiä. Ekaks tietty voisi kokeilla ystävällis- ja pyyntöhenkistä opastaulua pihan reunoille.
Kyllä minäkin kallistuisin sinne kotikasvatuksen puoleen, sitä tarvittaisiin heti pienestä pitäen. Myöhemmin se on vaikeampaa. Ja krätyakka voisi huutaa ihan viattomille jos menisi huutamaan. On se dilemma. Mutta jos panis niitä kylttejä vaikka.
Voi hyvä krätyakka, mitäpä sinun tai minun krätinäni niille auttaa, kun niille ei ole krätisty kotona edes silloin kun olisi ollut tarpeen.
On näet pelätty, että lapsi saa estoja, jos sitä kielletään. Hedelmät saa sitten korjata se, joka on asettunut asumaan oppilaitosten liepeille.
Mutta jo sivusta sanon että voi prle.
Nykyään on sellainen tupakkalaki, ettei saa olla niitä tupakkapaikkoja, jos yksikin opiskelija sattu olemaan alaikäinen. Siitähän tuo roskaaminen muualla on lisääntynyt. Ennen sai olla jossakin nurkassa tynnyri tupakantumpeille, nykyään se on laiton. Laillista sen sijaan on tupakoida koulualueen reunalla ja... jälki näkyy.
Auttaisiko se, että sieltä naapurikoulusta laitettaisiin oppilaat korjaamaan jätöksensä, joka ainoan? Vai kieltääkö laki "lapsityövoiman käytöstä" sen? Opettaja vielä valvomaan, etteivät sotkisi kukkiasi.
Lähetä kommentti