Toisten ihmisten odotukset
muuttuvat konkreettisemmiksi silloin,
kun niihin ei pysty vastaamaan.
Valtiovalta säätää, laki edellyttää,
muoti ohjaa, moraali velvoittaa.
Kipeimmin koskee kuitenkin läheisen katse silloin,
kun se on tulvillaan moitetta ja pettymystä.
Individualismin ja sallivuuden aikaa tai ei
niin toisten tahto määrää edelleen yksilön
toiminnan rajat ja mahdollisuudet.
Rajojen rikkomisesta seuraa rangaistus:
häpeä, eristäminen tai oikeuksien pidättäminen.
Joskus se on yhteisön ja lopulta yksilönkin
etujen mukaista.
Rangaistuksena poikkeavuudesta voi olla
myös ulossulkeminen. Heikkoudesta seuraa
liian usein hylkääminen,
erilaisuudesta syrjään sysääminen.
Aina ei joukon silti tarvitsisi kulkea
enemmistön tahtiin, niiden vahvojen,
terveiden ja norminmukaisten.
Vain vahvoilla on varaa sanoa:
"Minä riitän itselleni",
eikä niin vahvana pysy
elämänsä alusta loppuun saakka
kukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti