Son ny loppu

Son ny loppu - tai oli jo viime maanantaina - nimittäin tämä krätyyly. Niinku moon täällä marmattanu, mua on aika pitkään jo aharistanu tämä samojen asiootten vatvominen päivästä toisehen. Tottahan krätäjäminen tuloo tällääseltä kipuulevalta ongelmakimpulta ihan luannostansa, sei oo ongelma, mutta se sitte on, kun emmä aina kehtaa seuraavana päivänä lukia, miton tullu oikeen kauhian olon kouris näppikseltä päästeltyä.

Tottahan mä tahtoosin sekä itteni että maaliman parantaa. Mialuusti oikeen nopiaa ja iliman ikäviä sivuvaikutuksia. Sei ny vaan taira multa onnistua.

Ensi mä meinasin, jotta paiskaan hevonkuusehen koko tämän plokini, mutta kun se perkules jäi tuanne bloggeriin roikkumaan ihan ku kurillansa ja muistutteli aina hallintapaneeliin kattuessa, jotta tän voi viälä yhyreksänkymmenen vuarokauren kulues poistamisesta palauttaa entisellensä. Mua se pänni tosi lujaa, kun molisin halunnu taas kerran jättää koko roskan kertahuitasulla taakseni niinku mullon muissakin asioos aina tapana.

Sitte rupes viälä tulemahan melekeen tuluvimalla sähköpostia aiva ihanilta ihimisiltä, jokkoli nähny suuren vaivan ja teheny salapoliisityätä jo pelekän sähköpostiosootteen löytämises. Monet sanoo, jotta haluaas viälä lukia näitä tekstejä, mutta pääasias noli hualissansa, jotta oonko mä ny sitte viimeenki kuallu.

Mua sellaanen vähä hävetti ja liikuttikin kovasti. Hävetti sen vuaksi, etten mä ny halunnu olla kellekkään vaivaksi, enkä herättää minkäänlaista hualta tai huamiota. Se tuntuu kumminkin kauhian hyvältä, kun niin moni uskalsi kirijoottaa melekeen viaraalle ihimiselle (kyllähän musta varmahan aika selekiä kuva täältä plokiista löytyy ja sehän mua vähä siappaakin. Ei oo hauskaa kattua ittiänsä tällääsestä peilistä ja nähärä karua totuutta) ja ilimaasi välittävänsä.

Nii, jotta mä ny sitte palautin tämänkin vanhan plokini bittitaivahalle avaruusromuna kummittelemahan. En paa enää plokilistalle, eikä tuu uusia päivityksiä. Linkillä tänne pääsöö mun koiraplokistani ja sellaasesta uuresta yhteisplokista (Kahden talon tarinoita), joka meillon siskoon kans justihin perusteilla. Aukiaa, kunhan saaraan se julukaasukuntohon. Sen olis kumminki tarkootus olla hiukka erilaasta jutustelua ku tämä mun jokapäiväänen krätyylyni, jottemmä tiärä löytyykö siältä mitää tämän plokin lukijoolle. Mun siskoni on kumminkin paljo pareet kirijoottamahan ku minä ja muutenki mukava tyyppi. Käykää joskus vilikaasemassa, jos kiinnostaa.,

Vaikken mä mikää kauhia halaalemaan ookkaan, niin sellaasen virtuaalisen ,oikeen lämpöösen ja kiitollisen halin, voisin ny siunatuksi lopuksi lähettää kaikille ystävällisille lukijoolleni, joita mun kerkes tulla jo ikävä. Tiätysti mä lujen erelleen muitten plokeja ja kommentoinki aina kun jaksan, mutta krätyylyjen ja jokapäiväästen multipäivitysten aika on ny ohi. Tämä Akka aikoo hakkia virtuaalisen lisäksi myös ihan oikian elämän.