Stressi

Jokunen aika sitten pääsin pitkästä aikaa hieman edemmäs ostoksille. Kävi vaan niin nolosti, että parinkymmenen kilometrin päässä kotoa huomasin yhtäkkiä, että jalkaan oli unohtunut ne iankaikkiset punaiset kumisaappaat, joissa yleisimmin omalla pihalla kuljeskelen. Hiukkasen hävetti, mutta nostin nokkani pystyyn, vetäisin lahkeet varsien peitoksi ja päätin esittää marjastajaa, joka ihan vaan ohimennen, mustikanpoiminnan lomassa, oli piipahtanut hakemaan kaupasta hillosokeria. Kai nyt kaupunkilaisetkin joskus kumisaappaita ovat nähneet...eivät ehkä tosin muutoin täysin mustiin pukeutuneen, tatuoidun, paksun täti-ihmisen kintuissa..

Useampanakin päivänä viime aikoina olen lähtenyt kotoa niin, että kauppalappu on jäänyt pöydälle, kahvinkeitin päälle ja viime yönä etsiskelimme hyvän tovin kissaa, jonka luulimme livahtaneen ovesta karkuun. Samaan aikaan, kun miehen kanssa taskulamput käsissä huhuilimme sysipimeässä yössä, se pitkähäntä kiilusilmä katseli touhujamme parin muun samanlaisen kanssa hyvin kiinnostuneena omassa ulkoiluhäkissään.

Pyörittyäni tänään taas tovin keittiössä kuin pieru molskihousuissa miettien mitähän mahdoin juuri olla tekemässä istahdin lopulta kiiruimmaksi aikaa ja totesin, että mulla taitaa olla hirveä stressi.

Koska yllättävän moni muukin, jonka blogeja seuraan, tuntuu olevan parasta aikaa jonkinlaisen muutos- tai muuttoprosessin pyörteissä, liitänpä tähän linkin, joka liittyy aiheeseen ja tuotti tänään minulle iloa sekä ajattelemisen aihetta. Tuore blogi, josta sen löysin, vaikuttaa muutenkin lupaavalta. Ehkä siitä kehkeytyy yksi suosikkiblogi lisää. Hyvää lukemista ei ole koskaan liikaa.