Ötököitä ja tököttejä

Jokunen vuosi sitten aamuhämärissä koin tehokkaasti herättävän yllätyksen. Kun yritin sytyttää vessaan valot, katkaisijasta kuului reipas räsähdys, leimahti tulenvälähdys ja taisi tuprahtaa vähän savuakin.

Sytytettyäni eteisen lampun nähdäkseni, mitä oli tapahtunut, huomasin mustan vanan, joka kulki lattialta päättäväisenä suorana ylös kohti valokatkaisijaa. Ne olivat muurahaisia, jotka yksi kerrallaan katosivat katkaisijakotelon uumeniin - paitsi ne, jotka nyt viruivat kuolleina ja kärventyneinä valkoisen muovin ympärillä.

Olivatko ne päättäneet tehdä sinne pesän? Onko sähkössä jotain, mikä niitä houkuttaa? En tiedä, mutta sen jälkeen olen ollut varuillani, eikä suurempia parvia ole talossa näkynyt ennenkuin toissapäivänä. Samaan paikkaankin ne jälleen pyrkivät. Seinä oli uusitun katkaisijan ympärillä ötököitä ihan mustanaan.

Levitin kiireesti seetripuuöljyä kaikkialle parveilupaikan lähistölle. Mies ripotteli vielä varmemmaksi vakuudeksi lattialle kanelia ja niin ne hyvin nopeasti häipyivät. Onneksi.

Tänään aion käydä toiseen kemialliseen taistoon samankaltaisia luonnonvoimia vastaan vieläpä ihan ennenkokeilemattomin konstein. Olen nimittäin koko kesän kärsinyt ja valittanut paarmoista. Jokin aika sitten sisareni oli löytänyt tiedon valmisteesta, jota saa ostaa aptekista. Se on nimeltään Autan ja pitäisi toimia samalla tavoin kuin hyttyssuihke: ainetta iholle ja verenimijöiden pitäisi pysyä poissa. Ihmisen nenään aine ei kovin kummoisesti tuoksu. Onneksi n:o 2.

Tänään aion kokeilla, onnistuisiko herukoiden poimiminen ilman jatkuvaa huitelemista ja kiljahtelua. Voi, miten hartaasti toivon, että se toimii.