Sangen huonossa hapessa vääntäydyin tänään sinne polkupyörärasituskokeeseen. Autossa, terveyskeskuksen pihalla, evästin vielä miestä, että tahdon sitten polttohautauksen. Muuten tulen kummittelemaan. Mies ei luvannut mitään. Kuoppaisi minut tietenkin mieluiten tuonne takapihalle edesmenneitten pupujen, koirien ja kissojen sekaan, eikä se minusta ollenkaan pahalta kuulostaisikaan. Terveysviranomaisilla vaan voisi olla asiaan jotain sanomista.Ei tarvinnut lähteä uurnaostoksille ihan vielä. Verenpaine oli kahden lääkkeettömän vuorokauden jälkeen hirmuinen ja leposyke 120, mutta sekä rasituskoe että ultra antoivat huojentavaa tietoa. Mitään uutta vikaa ei ole ilmaantunut. Ei merkkejä edes sepelvaltimotaudista. Pyörtyilyt ja kivut johtuvat siis mitä ilmeisimmin muiden vaivojen yhteissummasta, ja sehän akalle passaa.
Tämänkertainen tohtori oli todella asiallinen, osaava ja ystävällinen. Ei hössöttänyt, mutta kysyi ja kertoi kaikki tarvittavat tiedot. Hyvän käytöksen takia annoin oitis anteeksi yli puolen tunnin myöhästymisen. Hoitaja jo kerkesi käydä pahoittelemassa, että nyt on tohtorilla vähän ruokatunti venähtänyt.
Tänään yritän nyt keskittyä tähän yhteen positiiviseen asiaan ja häivyttää mielestäni kaiken muun hankalan sälän, niinkuin puoliso tuosta eilen nappaamastaan kuvasta harmaansuttuisen taustan kirkkaanpunaisen lehden ympäriltä...
3 kommenttia:
Tosi huojentavaa kuulla ettei ole uutta vikaa eikä sepelvaltimotautia! Leposyke on vissiin aika korkea? Mä en ole perillä noista numeroista... Mä en tiiä ees mitä verenpaineen pitäs olla. Mutta niitä arvoja kuulemma koko ajan madalletaan niin että saatais enemmän populaa lääkkeitä syömään. =(
Kaunis tuo valokuva!
Ihmisellä on ne omat
suojautumismekanismit.
Helpommin kestää
sen pahimmankin odotuksineen,
kuin sen hyvän toivomisen.
Kiitos, kiltti Ofelia. Juu, lääkkeitä tuputetaan kyllä helposti joka vaivaan, mutta helpompaa niiden napsiminen esim. meikäläiselle on kuin liikunta, joka verenpainetta myös voisi alentaa. Siitä seuraavan kipuun joudun nimittäin ennen pitkää taas syömään lääkkeitä ja niiden aiheuttamien sivuvaikutusten hoitoon lisää lääkkeitä ja...:-)
Erittäin osuva havainto, Herne :-)
On vähemmän uuvuttavaa hyväksyä karu todellisuus kuin vimmatusti toivoilla parempaa ja pettyä kerta toisensa jälkeen.
Sysimusta huumori vaatii tietysti toisilta hieman karaistumista, mutta huonotkin vitsit keventävät , ainakin minun, mieltäni enemmän kuin ainainen itku ja marina..:)
Lähetä kommentti