Keskustelua hämäläisen kanssa

-Mikä toi oli?
-Se oli semmonen ääni...
-No, kai mä nyt sen huomasin. En kai mä olis muuten kysyny. Mut miks siitä tietsikasta lähti se ääni?
-Emmä tiedä.
-Pitäskö meidän tänään syödä jotain?
-Joo....
-Pitäisköhän mennä käymään kaupassa? Mitä sä haluisit syödä?
-On meillä kaapissa ruokaa.
-Niin, mutta mitä sä haluisit syödä?
-Ai mää vai?
-(Huokaus)

Yhtään en muista mitä myydään niissä mainoksissa, joissa esitellään Suomen eri heimojen luonteenomaisia kommunikointitapoja. Savolainen torimyyjä vaikuttaa minusta suorastaan ilkeältä ja pohojalaanen heinäseipäitä paiskiva isäntä kollolta (=tollolta). Turkulainen, vaaleanpunaisessa keikistelevä mieshenkilökään ei oikein lounaissuomalaisia imartele mutta hänen vastauksensa tuntuu oudosti tutulta ("Jaa mää vai? Jaa ny vai?) Hillitön nauruntyrskähdys Krätyakalta pääsi, kun ensimmäistä kertaa ruutuun ilmestyi se tamperelainen sauvakävelijä, jolla vastaus viipyy ja viipyy, eikä hoputtamisesta tunnu olevan mitään apua. "Vartoos ny, kun mä fundeeraan", sanoo manselainen.

Muuttoliikettä, kansainvälistymistä ja kulttuurien sekoittumista tai ei, mutta jotain taitaa silti olla vielä jäljellä suomalaisten heimojen kulttuurieroista. Oma puolisoni ainakin, sopivasti Turun Tampereen välissä kasvaneena, on onnistunut imemään itseensä mainosnikkareidenkin bongaamat ärsyttävimmät keskustelutyylin piirteet. On se jämpti niin, sanoo pohojalaanen Krätyakka ja lähtee takapihalle paiskimaan vähä heinäseipähiä.