Nyt niitä taas saa: ihanan rapeita ja mehukkaita kotimaisia varhaisporkkanoita. Vaikka näiden alkukesän herkkujen maku ei syyskesän täysin kypsille ja aromaattisille lajitovereilleen pärjääkään, on silti ihanaa saada muutaman viikon tauon jälkeen kunnollista, tuoretta pureskeltavaa.
Löysin sisäisen pupuni nelisen vuotta sitten, eli silloin puhkesi yllättäen valtava himo tuoreisiin porkkanoihin. Olin minä toki ennenkin niitä syönyt, mutta eivät ne olleet mitään intohimoja herättäneet. Pari vuotta rouskuttelin vähintään yhden herkun päivässä ja kehityin kaupassa varsinaiseksi taituriksi erottamaan makeat ja mehukkaat juurekset väärin varastoiduista saippuanmakuisista tai liian nopeasti kasvatetuista mauttomista.
Vasta sitten luin jostain terveysjutusta selityksen äkillisesti ilmaantuneelle himolleni: anemia aiheuttaa jostain tuntemattomasta syystä vetoa tiettyihin ruoka-aineisiin. Porkkana on niistä yksi. Muita en nyt muista, paitsi hiekan, joka ei kyllä tietääkseni ole mikään yleisesti nautittu ravintoaine, vaikka sitä jotkut aneemikot kuulemma himoitsevat. Kun anemia paranee, kyseiset himotkin kuulemma häipyvät. Minulla oli jo viime mittauksessa hemoglobiini normaalin puolella, mutta vieläkin tekee noita ihania herkkuja mieli.
Viime kauppareissulla heittäydyin tuhlaavaiseksi ja ostin ensimmäistä kertaa tänä kesänä uuden sadon porkkanoita. Turkasen kalliitahan ne vielä ovat, mutta tässä tapauksessa hintansa väärtejä. On varmaan turha edes hehkuttaa, miten onnellinen olen, että kerrankin joku hinku ja omituisuus, joka meikäläisessä puhkeaa, sattuu olemaan näin vaaraton ja terveellinen.
Löysin sisäisen pupuni nelisen vuotta sitten, eli silloin puhkesi yllättäen valtava himo tuoreisiin porkkanoihin. Olin minä toki ennenkin niitä syönyt, mutta eivät ne olleet mitään intohimoja herättäneet. Pari vuotta rouskuttelin vähintään yhden herkun päivässä ja kehityin kaupassa varsinaiseksi taituriksi erottamaan makeat ja mehukkaat juurekset väärin varastoiduista saippuanmakuisista tai liian nopeasti kasvatetuista mauttomista.
Vasta sitten luin jostain terveysjutusta selityksen äkillisesti ilmaantuneelle himolleni: anemia aiheuttaa jostain tuntemattomasta syystä vetoa tiettyihin ruoka-aineisiin. Porkkana on niistä yksi. Muita en nyt muista, paitsi hiekan, joka ei kyllä tietääkseni ole mikään yleisesti nautittu ravintoaine, vaikka sitä jotkut aneemikot kuulemma himoitsevat. Kun anemia paranee, kyseiset himotkin kuulemma häipyvät. Minulla oli jo viime mittauksessa hemoglobiini normaalin puolella, mutta vieläkin tekee noita ihania herkkuja mieli.
Viime kauppareissulla heittäydyin tuhlaavaiseksi ja ostin ensimmäistä kertaa tänä kesänä uuden sadon porkkanoita. Turkasen kalliitahan ne vielä ovat, mutta tässä tapauksessa hintansa väärtejä. On varmaan turha edes hehkuttaa, miten onnellinen olen, että kerrankin joku hinku ja omituisuus, joka meikäläisessä puhkeaa, sattuu olemaan näin vaaraton ja terveellinen.
8 kommenttia:
Tämä taas ostaa ja syö tomangeja viikottain niin että hirvittää ,D Aika vaaratonta siis sekin...
Juu, tomaatti on kans ihan ehdoton kesäherkku ja itse kasvatettu Tondo di Nizza kesäkurpitsa ja tuore tilli ja muutkin yrttyläiset. Kyllä kesä on herkullista aikaa :-)
Omasta maasta irrotetut raparperit ovat alkukesän himopureskeltavaa. Parhaimpia ihan raakana, pakkasessakin muutama mehulitra.
Kiisseliäkin pitäisi tehdä.
Iisi
Hui, miten on Iisillä kirpakka maku.
Isäni söi raparperia tuolla tavalla, hän kyllä saattoi dipata sitä myös sokeriin. Yhhyh.
Millan, kadehdin kyllä kykyäsi ulkonäöstä erottaa saippuaiset porkkanat makoisista, itselleni sitä ei ole kehittynyt. Mutta joskus kun elin omavaraistaloudesta ja viljelin porkkanat itse, niin avot.
En minäkään sitä pelkästä ukonäöstä erota :-) Alkuperämaa ja muut toimittajan merkinnät antavat usein vinkkejä..
Sääkö sitten puraset siellä kaupassa nippu kerrallaan, vai miten....?
Mulle on ilmenny montakin himoa täs vanhemmalla iällä.
Joitakin niistä voi jopa syödä :)
Toi kuva kyllä teki sen, että taidan tästä polkasta ostoksille.
Kiitos vaan!
Pohdiskelin, että miten erotat makeat porkkanat saippuaisista. Jonkinlaisen vastauksen sainkin.
Lähetä kommentti