Ulkona on niin kuuma, että meidän metallisilla portaillamme voisi paistaa kananmunan. Kohta pitäisi jaksaa vääntäytyä autoon ja lähteä kylälle (kaupunkihan se on ollut jo useamman vuoden, mutta minulle tämän paikkakunnan keskus pysyy aina kirkonkylänä). Hirvittää.
On se kumma, että talvella kaipaan (kipeästi ja kipeänä) valoa ja lämpöä, mutta sitten, kun kesä viimein suvaitsee tulla, alkaa rutina paarmoista, hyttysistä, kesävieraista ja ulkona parveilevista ihmisistä, joille pitäisi jaksaa esittää reipasta, iloista ja sosiaalista. Tai siis niille paarmoille ja hyttysille en kyllä esitä, mutta..
Onneksi yksi niistä välttämättömistä menoista, joka minua nyt liikkeelle ajaa, sattuu olemaan kuukausittainen käynti terapeutilla. Sinne on sentään lupa mennä naama mykkyrällä ja kertoa, miltä ihan oikeasti tuntuu.
Päässä soi tällä hetkellä tuo Tyrävyön esittämä biisi. Samastun siihen vahvasti, enkä tottavieköön tunne itseäni siksi Päivänsäteeksi..
On se kumma, että talvella kaipaan (kipeästi ja kipeänä) valoa ja lämpöä, mutta sitten, kun kesä viimein suvaitsee tulla, alkaa rutina paarmoista, hyttysistä, kesävieraista ja ulkona parveilevista ihmisistä, joille pitäisi jaksaa esittää reipasta, iloista ja sosiaalista. Tai siis niille paarmoille ja hyttysille en kyllä esitä, mutta..
Onneksi yksi niistä välttämättömistä menoista, joka minua nyt liikkeelle ajaa, sattuu olemaan kuukausittainen käynti terapeutilla. Sinne on sentään lupa mennä naama mykkyrällä ja kertoa, miltä ihan oikeasti tuntuu.
Päässä soi tällä hetkellä tuo Tyrävyön esittämä biisi. Samastun siihen vahvasti, enkä tottavieköön tunne itseäni siksi Päivänsäteeksi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti