Joskus kauan sitten eräs sympaattinen ammatinvalintapsykologi sanoi minulle, kun valittelin kyvyttömyyttäni pitää kotini siistinä: "Mä oon kuule perustanu meille kotiin semmosen terapiapisteen, jossa ihmiset voi käydä kattomassa, millaista voi olla ja silti voi elää"Meikäläisellä ei nyt jouluvalmistelut oikein edisty. Sotkua tässä talossa riittää ja lisää tulee paljon nopeammin kuin jaksan sitä raivata.Imuroidessa televisiotason takaa löytyi tuommoinen yllätys. Onneksi eivät olleet elossa. Olinkin jo ehtinyt ihmetellä, minne pari vuotta sitten Halloweenpippaloihin hankkimani ötökät olivat häipyneet. Viihtyivät ilmeisesti katseilta piilossa, pölykoiraseurassa.
Kissoja haukotuttaa harmista, kun pöytäkuusi vietiin jo pois. Kuvittelimme, että edes pieni pöytäkuusi pysyisi koossa ja pystyssä, kun siihen ei olisi mahdollista kiivetä. Väärin ajateltu. Koristeet ovat kissojen mielestä aivan yhtä viihdyttäviä pienestä kuusesta haettuina. Jumpattuaan kaksi vuorokautta ahkerasti poimimassa lattialla pyöriviä kuusenpalloja akka uupui ja pisti kuusen piiloon.
No, kaikesta jäljelläolevasta sotkusta huolimatta tuoksuu meillä sentään ihanasti pulla. Mies tuolla alakerrassa leipoo suklaapaloilla ja kirsikoilla maustettuja korvapuusteja. Nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti