maanantai 2. helmikuuta 2009

Kuumat perunat

Viime aikoina olen yllättävän taitavasti onnistunut välttelemään kuumia perunoita. Ennen länttäsin niihin käteni epäröimättä ja jälkeenpäin itkin palaneita näppejäni.

Vajaa vuosi sitten tohistiin siitä Laasasen kirjasta, jossa hän väitti naisten käyttävän valtaa seksiä säännöstelemällä ja nauttivan ihan oikeutetusti pienempiä tuloja, kun suuri osa miesten palkoista päätyy joka tapauksessa heidän käyttöönsä. Viime viikkoina on kohistu Nina Mikkosen lausunnoista. Ainoatakaan artikkelia en kummastakaan aiheesta ole lukenut, enkä keskusteluohjelmaa katsonut. Sen verran tunteita kuumentava asia tämä sukupuolten tasa-arvo ja roolijako akalle on. Säästän itseäni ja lähimpiäni, kun en katso, enkä kuuntele.

Toinen yhtä arka aihe on eläinten hyvinvointi ja oikeudet. Piestyt ja piinatut ihmiset minä jotenkuten vielä televisiouutisissa kestän, mutta annas olla, jos näytetään kärsiviä eläimiä tai jonkun tappamista. Sen kipu tuntuu kropassani melkein fyysisenä ja menetän mielenrauhani pitkäksi aikaa.

Jos joskus päädyn vankilaan, johtuu se todennäköisimmin taposta, johon olen syyllistynyt vakain tuumin ja harkiten mennessäni väliin nähdessäni jotain pientä ja avutonta rääkättävän. Itse en näe suurta eroa sillä onko kyseessä ihminen vai eläin. Molemmilla on tunteet ja kyky kärsiä. Sitä voimattomuutta, kun en pysty mitenkään uutisissa kuvattuja rääkättyjä auttamaan, en tahdo kestää. Jos joskus osun tosielämässä paikalle, kun eläintä piinataan, ei minulla ole mitään estoja puuttua asiaan vaikka kuinka äärimmäisin keinoin. Toivottavasti sellaista tilannetta ei koskaan tule eteen.

No, nyt tuli kumminkin paasattua, mutta onneksi sentään vain täällä omassa blogissa. Toisten kommenttilootista olen sentään saanut pysyttyä poissa pauhaamasta.

Mummoni tapasi sanoa, että "kyllä elämä opettaa. Jos ei muuta niin hiljaa kävelemään" Ehkä niin on viimeinkin tässä asiassa minulle käymässä,.. pienin askelin.

3 kommenttia:

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Tuallaaset ku Mikkosen fryäkynä ja tämämpäivän johonaki lehres sen "Jysäyksen" akka höpäjävät mitä sylyki suuhun tuaa. Pitääs saara julukisuutta ku ei olla oltu pikihin aikohin R -kiskan klasin. Autuutta varmahan haetahan.
Jos tuntisit viimmeeset täkälääset uutiset, olisit tuasta ihimisrääkkäyksestäki varmahan muuttamas käsitystäs. En tiärä. Uskoosin kumminki.

Millan kirjoitti...

Juu, ei mun miälestä kaksjalkaasiakaan satuttaa saa. Ei isoja, eikä piäniä. Nua karvaaset kakarat vaan sattuu olemaan enemmän mun syräntäni lähellä ja niillon kumminki vähemmän pualenpitäjiä ku meillä kaksjalkaasilla..

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Tosi on.